Portaita juostessa todellakin pohtii, miksi juoksen. Jalat hapottavat eri puolilta, itselläni etenkin etureidet ja pohkeet huutavat hoosiannaa. Keuhkot pyrkivät poistumaan kropasta tai ainakin aloittamaan italialaisen lakon.
Silti aina välillä tekee mieli painua rääkkäämään itseään portaisiin. Ehkä siksi, että töissä tai sosiaalisissa tilanteissa on melko leuhkaa tokaista "käyneensä vähän portaita juoksemassa tossa eilen". Tai blogissa.
Ja sitten taas toisaalta, pidän itseni kiusaamisesta. Lähden melkein poikkeuksetta porrastreeneihin vetämään kovan treenin kivan pikku pakaranmuotoilun sijaan.
Muisteloita megalomaanisista portaista
Tykästyin porrassekoiluun, kun asuin aiemmin melko lähellä Malminkartanon legendaarisia portaita. Sinne oli helppo hölkätä tai pyöräillä kotoa ja horjua takaisin.
Ensi kertaa portaiden alapäähän saapuessani ajattelin, että jospa juoksen ensimmäisellä kertaa rentoa vauhtia ylös ja kiristän vauhtia sitten seuraavilla rykäisyillä.
Pääsin tuskin puoliväliin portaita, joissa on nykyään 426 askelta ja korkeuseroa 60 m, kun vauhti stoppasi. Silloin portaita ei ollut vielä remontoitu, ja loivan ensikolmanneksen jälkeen alkoi infernaalisen jyrkkä osuus, joka kesti KAKSI KOLMASOSAA noususta.
Amatööriin iski tuska ja piiputus, ja kävelin nöyrtyneenä loppumatkan.
En ole varmaan koskaan ollut sellaisessa kunnossa, että pystyisin juoksemaan-juoksemaan Maltsun portaat ylös. Tuskin koskaan olenkaan.
Omat Maltsu-treenit ovat olleet yleensä 5-6 nousun luokkaa jos sitäkään. Kerran kyllä kävelin 10 kertaa portaat, jolloin nousumetrejä kertyi ihan mukavasti.
Olutjuoksua ja sekopäisiä ennätyksiä
Malminkartanon portailla on sen verran legendaarinen maine, että Ilta-Sanomat järjesti aikanaan kisailua tunnettujen maitohappomiesten kesken siitä, kuka sprinttaa portaat parhaiten.
Aikojen ja videoiden tuijottaminen näistä edesottamuksista pistävät amatöörin pyörittelemään päätään. Ennätyksen haltija laittaa tappavalla keskisektorilla sellaista vauhtia, etten pääse tasaisellakaan niin kovaa.
Maitohappomiesten lisäksi myös vatsahappojen ystävät ovat löytäneet Malminkartanonhuipun. Vaikkei tämä nyt varsinaisesti porrasjuoksua olekaan Beerway to Hell on aina maininnan arvoinen. 1000 nousumetriä ja kisan aikana pitää rypistää sisään 2,5 litraa kaljaa.
Voisi kaltaisellani tosikolla laatta lentää.
Mylliksen portaat
Tätä nykyä käyn lähinnä Myllypuron jätemäen portaissa, joiden alla muhii Helsingin historian pahin ympäristöonnettomuus.
Nuo portaat ovat aika lailla kusinen luikaus verrattuna Malminkartanon infernaaliseen nousuun.
Siksi käytän Myllypuron portaita lähinnä nopeustreeniin (täpöillä ylös, painoliivin kanssa tai ilman) tai sitten maisemien katseluun iltakävelyn aikana. Portaiden huipulta näkee muuten joskus itäisellä taivaalla loimottavan Porvoon jalostamon liekityksen - Mordor!
Siitä päästäänkin päivän treeniin!
Päivän lenkki: 6 kertaa portaat ylös ja 4x400 metriä
No huhhuh! Itse portaiden nouseminen kaasu pohjassa on melko helppo nakki. En ole koskaan kellottanut, mutta kaippa ne portaat pääsee ylös noin 25 sekunnissa.
Koetin vaihdella askelluksessa (kun vielä aivosolut toimivat, maitohapot taisivat nousta sinne asti) sitä, kuinka paljon painan kroppaa eteenpäin ja kuinka paljon nostan jalkaa kohti taivasta. Porrasnousut menivät kompastelematta.
Mutta myrkkymäen kiertävä hiekkatie on pituudeltaan vähän päälle 400 metriä, josta otin sitten nopeuskestävyys-lisukkeen treeniin. Melkein kaasu pohjassa 400 metriä tuntuu muuten melko inhottavalta. Syke iski ihanasti lähelle rajoitinta kuten oheisesti kuvasta näkee.
Vauhti oli ihan mukavaa. Olen aiemminkin valittanut, ettei Polar oikein osaa mitata custom-kierroksia, mutta vauhti pyöri jossain 3:00-3:50-välillä. Strava sanoi, että 400 metrin toiseksi nopein aika tuli juostua.
Juoksin silmät sameaksi. Oikeasti: katsetta oli hankala kohdistaa treenin jälkeen. Lähipäivinä voi vähän kiristää reisissä ja pohkeissa. Mutta hyvää pohjaa tämä on maratonia varten - ai eikö?
Korvissa: Sarah Brooks, Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille sekä kovemman treenin ajan Spotifyn algoritmin valitsee kyllä sie pärjäät -rockia.
Säätila: Kylmä viima, hyi yök