Harjoitteluni pohjautuu sykkeeseen ja sykealueisiin. Sydämet eroavat toisistaan eikä vakioarvoihin ole luottamista. Tätä ristiriitaa olen pähkäillyt tapellessani sykeperusteisen harjoitusohjelman millintarkan toteutuksen kanssa.
Niinpä halusin laktaattitestiin, jotta henkilökohtaiset sykealueeni laitettaisiin kohdilleen. Erityisesti tähän motivoi se, että harjoittelen paljon matalalla sykealueella, jonka ylärajaan törmään koko ajan.
Niinpä varasin ajan Tartossa toimivan Vomax-putiikin testiin, jossa lupailtiin sykealueiden määrittelyä, mutta paljon muutakin kuten henkilökohtainen harjoitusohjelma.
Hinta oli kohtuullinen 141 €, kun esimerkiksi Helsingissä Runner's High laskuttaa pelkästä testistä muutaman kympin enemmän. Vomaxissa käy kuulemma jonkin verran suomalaisia atleetteja.
Tapaa testaajat!
Kun olin sisääntynyt melko köpöisen urheiluhallin sivuovesta, konttoritiloissa minua odottivat keski-ikäinen tyyppi t-paidassa sekä eläkeikää lähestyvä harmaantunut herrasmies lääkärintakissa.
Vaihdoin urheilukamppeet ylle ja täytin yritys-ei-vastaa-mistään -lomakkeen. Testin toteuttajat keräsivät minulta perustiedot sekä tietoja urheilutaustasta. Urheilulajit, ennätykset, sairaudet, perintötekijät, sun muut lavertelin Vomaxin miehille.
Lomakkeisiin kirjattiin vaikuttava 35 vuoden kokemus urheilusta ja ikä vuoden yläkanttiin, mikä tietenkin herättää luottamusta dataan kokonaisuudessaan.
Plörinöiden jälkeen minuun kytkettiin 8 sähköanturia ja istutettiin kuntopyörän päälle. Naamalle pantiin suht' epämiellyttävä maski. Aluksi katsottiin, että sydän lyö luotettavasti lepotilassa, jotta testi voidaan turvallisesti tehdä ja tietoihin luottaa.
Samalla testattiin myös keuhkojen tilavuus hönkimistestillä. T-paitamies ohjeisti tämän ja ohjeet menivät minulta jotenkin ohi. Tämä oli tekosyy sille, että keuhkojen tilavuus näytti sedania farmarin tahi tila-auton sijaan.
Rasvaprosenttikin mitattiin, mutta sen tuloksen pidän omani tietonani, koska olen häveliäs hihi.
Juoksumaton rääkkiin
Seuraavaksi minut vietiin johdoissa ja naruissa juoksumatolle. Siellä sain tarkat ohjeet siihen, kuinka rasitusta oli määrä testata. Alkuun käveltiin muutama minuutti ja sitten vauhtia kiihdytettiin 1km/h aina kahden minuutin juoksun jälkeen.
En muista, mistä vauhdeista matolla lähdettiin liikkeelle kävelyn jälkeen, mutta luonnollisesti alku sujui helposti.
Tohtori Vassili kysyi muutaman minuutin välein, miltä tuntuu Borgin skaalan mukaan. T-paitamies vastasi vauhdin kiihdyttämisestä ja penäsi minulta, vieläkö jaksan ja miten pitkään. Ilmeisesti testattavat pökräilevät ja kaatuilevat tuhkatiheään, koska tilaani udeltiin jatkuvasti.
Vibat: Kapteeni Ivan Drago nälkäkuurilla
Kun vauhti kiihtyi, sormestani otettiin verta, josta mitattiin maitohapot. Tämä tehtiin kaksi kertaa, vauhdeissa 5:27 ja 4:36.
Luonnollisesti vauhdin kiihtyessä homma meni hankalammaksi. Kun matto kiisi allani 15 km/h eli 4:00/km, arvelin sykkeeni painelevan jo reippaasti yli 160:n ja voimia ei ollut hirveästi jäljellä. Neuvottelin t-paitamiehen kanssa, että vauhti nostetaan 30 sekunniksi 16 km/h (3:45/km) ja sitten testi loppuu. Näin tehtiin ja voin sanoa, että huohotutti.
Kun aika oli kärsitty, juoksumaton vauhtia pudotettiin kävelyvauhtiin ja maski otettiin pois. Palautumista seurattiin pulssin ja verenpaineen avulla.
Tohtori Vassili huolestui kuin vauvan vasta ulos kiskonut kätilö, kun verenpaineeni ei meinannut laskea. Itsekin jo ihmettelin, miksei vauva ala itkeä.
Tohtori Vassili paaluttaa totuuksia tilastoista
Kun köpöttelin matolta alas - juoksumaton jälkeen kiinteä maa tuntuu aina oudolta - tohtori Vassili kuivaili hikistä Ollia käsipaperilla (mikä tuntui aavistuksen oudolta) ja ihmetteli, paljonkohan menetin nestettä. Oikea vastaus oli 100 grammaa, mikä oli Vassilin mielestä normaalne.
Tämän jälkeen minun käskettiin painua suihkuun ja odottamaan tuloksia. Ikävä pieni detalji: en tajunnut ottaa mukaan vaihtokalsareita ja -sukkia, joten jouduin odottamaan palautetta kommandona ja sukitta.
Tohtori Vassili istahti viereeni sohvalle ja alkoi tykittää tarinaa mahtavalla venäläisellä aksentilla. Hän osoitti ensin, että kun sippasin juoksumatolla, keuhkot olivat finaalissa, mutta sydämen kapasiteetista olisi ollut jäljellä vielä viitisen prosenttia.
- Se on hjuva, sinulla on vahva moottori! tohtori tokaisi.
Keuhkot vetelivät kuitenkin viimeistään ja huohotin aivan turhan tiheään. Hengitystekniikkaa pitäisi ilmeisesti hioa, vaikka voinkin aina syyttää epämukavaa kasvomaskia.
VO2Max näytti minulla 49,4, mikä lienee ihan hyvä tulos. Sen sijaan tohtori Vassili korosti sitä, että vietin testissä liikaa aikaa anaerobisella alueella suhteessa aerobiseen. Minun pitäisi harjoitella enemmän matalalla sykkeellä, jotta tämä tilanne parantuisi, hän sanoi.
Kolmas huomioitava seikka oli hidas palautuminen, jota verenpaineen laskemattomuus ilmensi. Tähän ei keksitty lopullista syytä, mutta heikko palautuminen joko edellisestä kisasta tai edellisen illan lyhyestä juoksulenkistä olivat keskeiset syytetyt.
Tohtori Vassili ja t-paitamies muotoilivat minulle harjoitusohjelman, jossa on viisi harjoitusta viikossa. Ohjelmassa piilee järjen hiven, mutta taidan pitäytyä toistaiseksi Polar-horinassa, koska se on optimoitu maratonia varten, toisin kuin Vassilin viritykset. Saattaa kyllä olla, että kevennän hieman Polarin ehdottamaa kuormitusta, koska...
...kaikkien sykealueideni rajat hyppäsivät ylöspäin. Kinkkisen toisen sykealueen raja on nyt 140 eli saan vedellä helpot juoksut paljon lujempaa. Tämä tarkoittaa toki sitä, että vihatut intervallit ja keskijuoksut vaativat vielä entistä hurjempaa vauhtia. Kiva.
Päivän lenkki: Uudet sykealueet koetuksella
Tämä viikko on ollut keveämpi kuin aiemmat, ja ensi viikolla kuormitus pomppaa taas ylöspäin. Siksi sunnuntain pitkä juoksu oli vain 1h 35 minuuttia.
Juoksu oli myös ensimmäinen, jossa sain kokeilla uusia sykealueita. Tämä kuulostaa hirveän jännittävältä jopa tämän tylsän ja epäkaupallisen blogin mittakaavassa, mutta todellisuus oli vielä tylsempi.
Juoksin 16,1 kilometriä keskivauhtia 5:56 ja keskisykkeellä 124. Ainoa ero aiempiin pitkiin, helppoihin juoksuihin oli siinä, ettei minun tarvinnut jatkuvasti hidastella sykerajojen paukkuessa. Lipsahdin toiselta kolmannelle sykealueelle vain kerran tiukassa ylämäessä. Muutoin sain juosta rennosti ja huoletta.
Laktaattitestistä oli siis hyötyä. Kiitos Vomax, t-paitamies ja tohtori Vassili!
Joo, laktaattitesti on ehdottoman hyvä juttu, jos haluaa sykkeiden perusteella juosta. Melkein sanoisin ehdoton, koska laskukaavat ja sporttikellon oletusasetukset oli ainakin omalla kohdallani aivan täydellisen pielessä, mutta en toisaalta halua sheimata ketään siitä, jos ei halua juuri tällaiseen asiaan heittää rahaa.
Mutta siis itsellenikin laktaattitestin tekemisen jälkeen juoksuharjoittelussa on ollut sata kertaa enemmän järkeä. Juurikin kakkosalueella pysyminen helpottui paljon, kun aerobiseksi kynnykseksi todettiin naurettavan korkea 175 eikä joku 135, jolla olin aikaisemmin yrittänyt sipsutella. Tunnen myös pyhää vihaa aina, kun joku neuvoo laskemaan maksimisykkeen kaavalla 220 miinus ikä. Meitsillä se olisi laskukaavalla 186, mutta todellisuudessa 206, ja se on aika iso keikahdus, jos laskukaavan mukaisen maksimisykkeen perusteella lähtisi laskemaan sykealueita.
Onpa sulla ollut melkoiset erot vakioihin. Varmasti tosi turhauttavaa on ollut treenaus ennen testejä.
Itse tiedostin vain tuon zone 2 -rajan olevan selvästi alakanttiin, mutta muutoin vakiot olivat itse asiassa aika lähellä totuutta.
Jostain muistelen kuulleeni, että nämäkin laskukaavat ja prosenttilaskut olisi tehty pelkästään miesurheiljoilla tehtyjen tutkimusten mukaan, joten sukupuoli voi vinouttaa tässä tapauksessa.