Suuri ajattelija sanoi minulle kerran: alushousuilla ei voi voittaa korispeliä, mutta niillä voi hävitä sen.
Tämä aatosten kymi oli etunimikaimani, jonka kanssa pelasimme juniorikorista Jämsän Koripeikoissa 2000-luvun taitteessa ja nostan hänelle hikistä juoksulippistäni.
Tässä kirjoituksessa todella käsitellään alushousuja. Syy on simppeli: aihe on hauska (hihihi, nivuset), mutta huonot alusvaatteet voivat todella pilata juoksulenkin. Ja sitkeästä yrityksestä huolimatta minulla on vain kaksi paria, joiden armoille uskallan sisäreiteni luovuttaa pidemmän lenkin ajaksi.
Kenties olen ukkosreisi, kenties hikoilen kuin Crocodile Dundee Hyvinvointimessuilla. Joka tapauksessa kalsarit ovat jatkuva päänvaiva enkä ole löytänyt internetistä pysyvää ratkaisua hiertymiin.
Sanotaan toki tässä vaiheessa, että ihan kaikkea en ole vielä kokeillut kuten kommandona juoksemista tai vaseliinien ja voiteiden kanssa läträämistä. Ainakin jälkimmäistä aion testata ennen maratonia.
Jotta asioissa olisi rakennetta, luokittelen kalsongit neljään tasoon. Tämä on siis Suuri kalsarivertailu 2025!
Kalsaritaso 1: Jos haluat luovuttaa verta nivusistasi
Kaikki puuvillaiset alushousut kuuluvat tähän kategoriaan. Kylmänä päivänä saatan päästä nelisen kilometriä ennen kuin vihamielinen kalsari alkaa kaivautua orvasketeen.
Aivan juoksuharrastuksen alussa hankin erityisesti juoksua varten puolipituisia (puolituisia?) alushousuja, mutta tyhmyyttäni puuvillaisia.
Puuvillaiset alushousut poseeraavat luonnollisessa ympäristössä
Tämä on muuten (ymmärrettävästi) visuaalisesti hieman haastava aihe, koska kaikki alushousuni ovat (ymmärrettävästi) mustia. Lisäksi puolisoni yrittää (erittäin ymmärrettävästi) taivutella minua olemaan laittamatta kuvia "oksettavista kalsareistani" internetiin.
Toki olisin voinut toimia itse Suuren kalsarivertailun mallina, mutta tämä on kuitenkin eettiseen toimintaan ja SFW-sisältöihin sitoutunut blogi.
Paitsi jos hinnasta sovitaan.
Kalsaritaso 2: Joskus toimii, joskus ei
Minulla on viitisen paria teknisiä perus-urheilualkkareita. Ne valaisevat hienosti alushousujen mysteeriä. Joskus sama kalsaripari ei hierrä ollenkaan, toisella kertaa sama vetelee sisäreisiä kuin hiekkapaperi.
Tänäisellä lenkillä minulla oli jalassa Budget Sportin halvahkot tekniset urheilukalsarit. Ja pahalta tuntui, mikä kirvoitti tämän kirjoituksen.
Otin kuvan syyllisistä alushousuista, mutta ne ovat oikeasti pelkkää mustuutta, joten kuvasta olisi jäänyt käteen lähinnä 92 % polyamidia ja 8 % elastaania. Enkä halua sheimata yksittäistä paria.
Kalsaritaso 3: Vain teihin mä luotan
Nyt seuraa oikea ostosuositus. Ostin viime vuonna kaksi paria T8 Commandos -kalsonkeja ja ai että ne on hyvät!
Superohuet ja mukavat housut, joiden voin luottaa olevan hiertämättä pitkälläkin lenkillä. Ei ihme, koska pökät on valmistettu nimenomaan polku- ja ultrajuoksua ajatellen. Aina kun pitää juosta vähän pidempään, laitan kommandot ylle, vaikka suoraan pesukorista.
Heikoin (tai hauskin, riippuu henkilöstö ja mielenlaadusta) ominaisuus Commandos-kalsareilla on, että ne ovat lähes läpinäkyvät.
Go Commando!
Ostaisin näitä kymmenen paria, mutta se onkin vähän kimuranttia. Tietääkseni kalsareita ei saa tilattua mistään EU-alueelta, vaan tein aikanaan hankinnan suoraan T8:n nettikaupasta.
Heidän varastonsa sijaitsee iloisesti Hongkongissa, joten kun paketti pitkän ajan päästä saavutti koto-Suomen, paikalliset tullikyylät pysäyttivät paketin ja käskivät muina trumppeina minun tullata sen. Jouduin maksamaan prosentuaalisesti ihan rapsakan lisähinnan kalsareista, jotka ovat muutenkin tyyriitä.
Kalsaritaso 4: Yliluonnolliset superonnenkalsarit
Luottokalsarit joiden alkuperästä tai merkistä ei ole mitään tietoa. Jalkoväli revennyt ja etumus osin kellertää kenties homeesta, kenties jostain muusta.
Enkelten työtä?
Nämä ovat olleet hyvän onnen alushousuni korismatseissa varmasti yli vuosikymmenen. Juoksulenkillä ne performoivat kuten keskimääräiset puuvillakalsarit eli... kehnohkosti.
Mutta koska nämä ovat melkeinpä hirveimmän näköiset alushousuni, joista minulle sanottiin, "ettet varmasti laita niistä kuvaa yhtään mihinkään", niin totta kai minun pitää antaa niin sanotusti shoutout to my boy.
Päivän lenkki: Simo Vaatehuoneelta
Lenkin tärkeintä antia olivat tosiaan hiertyneet nivukset. Muuten kyseessä oli hyvin tavanomainen tunnin (59 minuuttia) lenkki ja kympin (9,99km), jonka aikana pyrin pitämään sykkeet sopivan matalalla.
Se onnistui vallan hyvin pois lukien se hetki, kun eksyin jostain syystä ihan Keravanjoen tuntuman ryteikköön, josta piti tetsata pois.
Juoksin Keravanjoen vartta ja kävin katsomassa Pyhän Laurin kirkkoa. Hautausmaan läpi juokseminen tuntuu muuten hieman keljulta.
Sää: Aurinkoista, sellainen +15. Kovin kuivaa on ilma, mikä haittaa silmä-nenä-keuhko-akselin toimintaa jonkin verran. En ole allerginen, mutta silti kuiva kevät ottaa hieman pannuun.
Korvissa: Zach Lowen koripallo-podcast sekä Helsingin Sanomien Keskiyön kaninkolo -podcast, jossa pohdittiin, katoaako mikään koskaan internetistä. Tämän kirjoituksen kalsarikuvat eivät ainakaan katoa.