Olen nyt suorittanut harjoitusohjelmaa viikon ja luottamukseni valmentajaan tai ohjelmaan ei ole huipussaan.
Tämän viikon ohjelmassa oli neljä juoksua eli ma-ke-pe-su. Pohjalla oli korismatsi lauantaina ja normilenkki sunnuntaina.
Harjoitukset menivät pitkälti päin peetä, koska minun oli vaikea pysyä tavoitelluilla sykealueilla etenkin lenkkien alkuvaiheessa, mikä on helmasyntini.
Keskiviikon intervalli-veto oli varsinaista pelleilyä, kun en saanut juuri yhtään juoksuaskelta alle ennen vetoja, kun sydämeni läpätti kuin teinillä ensitreffeillä. Kovaa juokseminen meni ihan ok, mutta olen todella huono sekä lämmittelyssä että cooldownissa.
Kuka on vastuussa?
Keskiviikon intervallien jälkeen viisas valmentajani eli Polar-ohjelmisto huusi VAROITUS, OLET YLIKUORMITTUNUT, KOHTA MENEE JALKA POIKKI. No kukahan sen ylikuormittavan ohjelman on suunnitellut, häh?
Urheilija-valmentaja-suhde on koetuksella. Vaan tässäkin parisuhteessa on kaksi osapuolta.
Polarin höntyilyn jälkeen, johon kyllä jossain määrin uskon, korvasin perjantain juoksulenkin kävelylenkillä pusikossa painoliivin kanssa. Siitä tulikin viikon hallituin matalan kuormituksen harjoitus.
Hankin painoliivin Torista noin vuosi sitten. Minulle tyypillisesti ostan siis sekundaa (liivi taitaa olla Tokmannista) jälkimarkkinoilta. Pitäisi ehkä nimetä itsensä Tori-juoksijaksi? Halvan hinnan vastapainoksi liivi päällä näyttää joltain selviytymislarppaajalta, joten syvällä metsässä kävelylle on hyvät perusteet. Hävettää.
Matkalla survivor-liikkeeseen ostamaan kuparinauloja, goretex-kangasta, papusäilykkeitä ja patruunoita kivääriini
Olen siis yrittänyt juosta ohjelman mukaisesti, mutta joko ohjelma tai minun suorittamiseni on ollut kehnoa. Malttini ei meinaa riittää sykkeiden seuraamiseen. Ja kuten siskonmies sanoi (lähdekritiikki anyone?), kenties sykkeen mittaus tulisi tehdä sykevyöllä, jos tämä data on niin tärkeä osa ohjelmaa.
Siitä päästäänkin sunnuntain tötöilyyn...
Päivän lenkki: Wings for Life -hyväntekeväisyysjuoksu
Sunnuntaina minun oli määrä juosta viikon pitkä juoksu, joka olisi ollut Polar-ohjelman mukaan 1h40min ja koko aika toisella sykealueella.
Kun rakentelin kauden kilpailukalenteria managerini (=minä) kanssa, huomasin että sunnuntaihin osuu erään energiajuomafirman keksimä maailmanlaajuinen Wings for Life -juoksutapahtuma.
Konsepti on ihan hauska: juoksu alkaa joka puolella maailmaa samaan aikaan ja puoli tuntia startin jälkeen "jahtaaja-auto" alkaa seurata juoksijoita. Jahtaaja voi olla oikea auto tai virtuaalinen. Auto kiihdyttää vauhtiaan, ja kisaaja on "maalissa", kun auto saa hänet kiinni. Eli kisassa kerätään kilometrejä, ei loppuaikaa.
Lähdin juoksemaan virtuaalijuoksua, vaikka harkitsin myös livetapahtumaan menoa Töölönlahdelle. Siinä epäilytti eniten käytännön asia: olisiko minun pitänyt hinkata Töölönlahtea ympäri vai olisinko voinut hilpaista himaan? Tämä ei käynyt oikein mistään ilmi. Lisäksi minua epäilytti toimia juomafirman mannekiinina, olenhan perin tunnettu henkilö, jolla on ansioita paitsi urheilijana myös bloggaajana.
Starttasin siis klo 14 virtuaalijuoksuun kotini läheltä ja ajatuksena oli kiertää Vanhankaupunginlahti mukavasti toisella sykealueella pysyen.
Olen aiemmissa kirjoituksissa vihjaillut, että olen aavistuksen tosikko kisatilanteessa, joten lähipiirissäni epäiltiin, pystynkö muka juoksemaan rennosti.
Kuulen ääniä
Juoksun aikana Wings for Life -sovellus tuuppasi päivityksiä ja motivaatiota korviini. Sovelluksen brittiselostaja riemuitsi korviini aina kun sain uuden kilometrin kasaan. Äänikokemus oli ihan ok ja viestit hauskoja. Etukäteen vähän epäilin, onko sovelluksen meno liian hunajaista, mutta kyllä sen kanssa pärjäsi.
Puoli tuntia lähdön jälkeen jahtiauto lähti liikkeelle. Sieltäkin tuli hassunhauskoja äänipäivityksiä, kun se lähestyi.
Juoksuni meni aivan suunnitelman mukaisesti 11 kilometrin ajan. Kilometriajat olivat pääosin 6:00 alapuolella. Sitten jostain syystä syke paukkasi taivaisiin, 160 tienoille. Tämä ei tietenkään vastannut harjoituksen tavoitetta, joka oli 1:40 alle 130:n sykkeillä.
PAKOON!
Pienten ylämäkien jälkeen Viikin arboretumin tienoilla yritin tasailla sykettä, mutta mitään ei tapahtunut. Tilanne kävi hermoille. Otin jopa muutaman kävelyaskeleen, jos sykkeen saisi hallintaan. Mutta heti kun panin taas juoksuksi, syke pomppasi takaisin ylös.
Tässä vaiheessa jahtaaja-auto oli jo perin lähellä - ehkä jahtaus kohotti sykkeitä - joten ajattelin, että hitot, nyt juostaan vähän parempi tulos.
Olin Herttoniemen viljelypalstojen tienoilla, kun aloitin hysteerisen pakenemisen
Kaahasin pari kilometriä, kun "auto" lähestyi sovelluksessa ja korvanapeissani. Pitää sanoa, että formaatti toimi ihan hyvänä motivaattorina ja kiskoin lopulta ihan tosissani pakoon, että pääsin seuraavaan täyteen kilometriin.
Lopputulokseni oli reilut 17 kilometriä, joka ei ole ihmeellinen matka, kun keskivauhtini oli loppuspurtista huolimatta semihikinen 5:50. Jos olisin panostanut täysillä, olisin varmaan yltänyt 23-24 kilometrin tienoille. Kenties joku vuosi yritän täysillä. Eihän virtuaalijuoksusta oikeaa kisafiilistä saa, mutta ainakin osallistumismaksu menee hyväntekeväisyyteen.
Tapahtuman lopulliset tulokset eivät ole vielä valmiita, mutta oletettavasti en voittanut. Seurailin vähän tapahtuman livefiidiä ja puolimaratoniin ylsi yli 10 000 juoksijaa. Virtuaalijuoksuun osallistui yli 165 000 ja koko tapahtumaan yli 310 000 juoksijaa, mikä on ihan coolia. Erityisen suosittu tapahtuma näyttäisi olevan punaisen härän kotikonnuilla eli saksankielisessä Euroopassa. Kisan voitti japanilainen Jo Fukuda, joka jaksoi auton edessä 71,6 kilometriä, joka on uusi ennätys.
Itselleni jäi hieman huono maku kokonaisuudesta, koska en saanut ehjää harjoitusta kasaan enkä toisaalta parasta mahdollista tulosta. Välimallin miehiä.
Kesken juoksun tapahtunut sykkeen hyppäys ihmetyttää kovasti. Ehkä kestävyyskuntoni tosiaan loppuu tuossa 11 kilometrin jälkeen, mikä on tietenkin huolestuttavaa maratonia ajatellen. Samaten huolestuttaa, miten huonolta Mizuno-kengät edelleen tuntuvat jalassa. Olen jo käynyt kaupassa kuolaamassa ties mitä supertrainereita.
Harjoitusohjelma jatkuu huomenna ja valmentajani mukaan olen tietenkin ylirasittunut. Huoh.
Sää: Pilvistä. Kipakka pohjoistuuli hidasti vauhtia paluumatkalla ja kylymäkin tuli.
Korvissa: Virtuaalijuoksun höpinät sekä InderesPodi, jossa pohdittiin Helsingin pörssin roskakorin yhtiöitä (ei sijoitussuositus). Lopussa myös soittolistalta musaa.