Tästä tulee osittain metapostaus, mutta mukana on myös asiaa. Ajattelin nimittäin juoksublogitaipaleeni alussa (kokonaiset kolme kuukautta sitten), että kirjoitan aina jostain teemasta enkä raportoi vain kilometrejä ja säätiloja. Jonkin verran olen kirjoittamista harrastanut, ja temaattinen lähestymistapa tuntui parhaalta ja lukijalähtöiseltä.
Nyt tulee kuitenkin puhdas "mitä teit kesälomalla" -henkinen kirjoitus. Teemapankki alkaa nimittäin tyhjentyä. Rumimmat juoksuvaatteet, surkeimmat loukkaantumiset ja urheilukellohorinaa on ainakin vielä tiedossa, mutta juurny en jaksa.
Eli siis, rakas juoksupäiväkirja...
Flunssahommia
...viime viikon treenit menivät penkin alle, kun maanantain maastojuoksun jälkeen sairastuin tiistaina flunssaan. Tuppaan kärsimään räkätaudit normaalipituisina mutta voimakkaina eli oireet kestävät noin viikon ja olotila on yleensä melko kehno. Klassinen miesflunssaaja siis.
Viime viikko oli sopivasti ajateltu keventelyyn, joka Polarin ohjelmassa ei kuitenkaan ole erityisen kevyt. Juoksujen kestot olivat vähän lyhempiä, mutta neljä niitä kalenteriin oli silti tungettu. Väliin jäivät siis ne.
Juoksemaan palasin eilen tiistaina ja kipitinkin reilun tunnin lenkin, josta pari riviä lisää alempana.
Henkinen yliote espoolaisista
Viikonlopun ohjelmaan kuului pyöräretki puolison kanssa. Inspiraationa toimivat aiemmat Porvoo-pyöräilyt, mutta tällä kertaa pyöritimme ketjua Itä-Helsingistä Espoon Rantaraitin loppuun. Käytännössä ajoimme siis Meilahteen ja sieltä Kuusisaaren kautta Rantaraitin alkupäähän Otaniemeen.
Pyöräreitti vei Westendin köyhälistön läpi kohti erilaisia Haukilahtia, Matinkyliä ja Korppoita vai mitä siellä nyt pesiikään. Päätepiste meillä oli Kivenlahti, josta painelimme metrolla takaisin kotia kohti. Yhteensä mittaa pyöräilylle tuli aika tarkalleen maratonin verran. En tunne seutua ollenkaan, mutta varsin mukavaa meristä maisemaa siellä oli tarjolla. Rantaraitti itsessään katkesi turhan usein miljonäärien tontteihin, mikä hieman pätki merifiilistelyä.
Lounaskeitolla kivassa mutta meluisassa Nokkalan Majakassa tajusin katsahtaa, missä syyskuinen Espoon Rantamaraton oikeastaan juostaan. No sehän kulkee pitkät pätkät juuri siellä, missä ihana gravelpyöräni soraa rouhi! Otin siis tietämättämäni tuntumaa kisamaastoon sekä - kenties - henkistä yliotetta tuleviin kisakumppaneihin.
Sen verran tarkoilla silmillä olin liikkeellä, että yhden yhtä fotoa ei rantaraitilta kännykkääni tallentunut. Teidän täytyy vain kuvitella: vesi oli sinistä, lokit valkoisia ja varjot tummia kuin eebenpuu.
Hiilikuitukengät ja ostajan häpeä
Sain kenkävatuloinnin vatuloitua. Ostin Nike Zoom Fly kuutoset. Homma meni vatuloinniksi: kävin useita kertoja kenkäkaupoissa, mutta aina oli liian kiire, kokoja ei löytynyt tai alkoi hikoiluttaa (en pidä asioiden ostamisesta ja kaupoista).
Lopulta ostopäätös johtui pitkälti tästä arviosta, hyvästä jalkatuntumasta, saatavuudesta ja paniikista. Kaipasin nimenomaan kenkiä, jotka eivät hajoaisi heti alle ja tuntuisivat hyvältä myös kilometrillä 41. Olisin mielellään sovittanut myös Asicsin Magic Speed -kenkiä, mutta omaa kokoani ei ollut Savonlinnaa lähempänä tarjolla. Sen sijaan Itiksen Nike-kaupassa oli omaa kokoani kolmessa värissä. Ja satun pitämään Nike-tuotteista.
Nyt kyllä vähän hävettää kenkäostos, koska kuten edellisen kirjoituksen lukeneet tietävät, kenkiä löytyy jo valmiiksi muutama pari...
Uusilla kengillä on juostu nolla kilometriä, mutta jos saan tämän viikon intervallin mahtumaan tiiviiseen ohjelmaan, kiidän hiilikuitulevyn avulla kuin rakettispagetti. Lujaa mutta löysästi.
Päivän lenkki: 1:10:10
Juoksukellon ohjelmassa oli tunnin ja 10 minuutin keskijuoksu, jotka ovat olleet yleensä karskeja 45-55 minuutin lenkkejä 3:nnella sykealueella. Nyt Polar kuitenkin yllätti ja antoi minun juosta alkuverkan jälkeen kakkossykkeillä puoli tuntia, jonka päälle tuli 25 minuuttia vähän reippaampaa juoksua.
Kesto nasahti lähes palindromimaisesti aikaan 1:10:10 ja kilometrejä kertyi vähän alle 11.
Parasta päivän lenkissä oli, että tyttäreni juoksi alkupätkän kanssani ja jaksoi hienosti ravata 3,5 kilometriä keskusteluvauhtia. Toivottavasti hän lähtee toistekin minilenkille mukaan.
Oikein sopiva lenkki sairastelun jälkeen, kun ei tarvinnut laittaa keuhkoja koville. Tuleva intervalli taas...
Sää: Aurinkoinen, vallan mainio. Kesä on täällä ja ekaa kertaa oli oikein kuuma.
Korvassa: Toinen korvanappi on hiljentynyt. Pirulauta. Onneksi takuuta on vielä jäljellä. Kuuntelin ainakin Uusi Juttu -juttua amiksen uudistuksista sekä Vikasietotila-podia.