Kotini lähellä on viljalti erinomaisia hiekkateitä ja reittejä juoksuun, mutta myös vallan reilusti juoksemiseen sopivia polkuja. Tavoitan helposti Herttoniemen, Kivikon, Hallainvuoren ja Viikinlahden polkuja.
Polkujuoksu tarjoaakin hyvää vaihtelua normaaliin asfaltin tai soran hinkkaamiseen. Itse asiassa kun asiaa miettii hieman tarkemmin, iso osa kisoista, joihin olen osallistunut on ollut osittain polkujuoksua. Virossa olen ravannut infernaalista Emumäen juoksua, josta iso osa kulkee melko kapeaa polkua - yleensä ylöspäin. (Täällä tuloksia vuodelta 2023, ethän huomaa, että sinut ohjataan suoraan kakkossivulle.) Ja viime kesänä Navin juoksutapahtumassa mentiin pitkiä pätkiä pöpelikössä, sateisessa kelissä.
Eeppisin polkujuoksukokemus oli tietenkin Nuuksio Night Trail, jonka kävin kahlaamassa viime syksynä. 13 kilometrin juoksu oli todella kahlaamista, koska juoksu järjestettiin kaatosateessa.
Polut olivat pääosin puroja, ja näin porukan jäävän jumiin, kun "lätäköiden" syvyys oli reippaasti yli polven.
Sade sateeksi, mutta reitti oli muutenkin melko paha. Tunsin Luukin alueen vallan hyvin ja ajattelin, että varmaan siellä juostaan leviätä baanaa. Katin kontit! Polut olivat hyvin kapeita. Oksaa tuli naamaan ja puunrungoista hypittiin yli. Oli korkeuserojakin. Sydänkäyrää voipi tarkastella täältä.
Juoksin mielestäni hyvin, vaikka vaatetta oli päällä turhan paljon. Huomasin myös, että polut sopivat minulle kohtuullisesti. Olen melko snadi, ja lisäksi jalkatyöni on koripallon ansiosta kähevää. Havaitsin häviäväni selvästi jollekin kilpakumppanille helpoilla pätkillä, mutta pärjääväni, kun piti painaa kuusen katveessa oksien alla.
Päivän lenkki: Muka-helppo muka-palauttava
Koska eilen juoksin pidemmän lenkin, tänään ajattelin palautella. Samaten koska eilen polvi kipeytyi pitkällä lenkillä, tänään ajattelin polkujuoksun sopivan paremmin kipeälle jalalle.
Kissan viikset!
Täälläpäin sattuu olemaan tuota kalliota, korkeuseroa ja jylhyyttä. Monissa kohdin olisi pitänyt kävellä tai hissutella ylä- ja alamäkeen, jos olisi halunnut pysyä kakkosvyöhykkeellä sykkeiden kanssa. Luontoni ei oikein anna periksi, vaikka välillä meninkin aika hissukseen.
Monenlainen hyppely ja sipsuttelu tarkoittaa myös, ettei juoksu ole kovin rentoa tai palauttavaa. Syke hinasi ylös-alas.
Ikävää oli myös se, että polvi se vaan kipeytyi taas. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tämä vaiva koskee vain juoksemista, ei esimerkiksi koripalloa.
Sinänsä polulla oli ihan mukavaa, vaikka tavoitteista täyttyi 0/2.
Sää: Pilvinen & pari astetta lämmintä, jotain jopa satoi
Korvissa: Samat kuin viimeksi eli äänikirjaa ja Uutta juttua.