Miksi juoksen -blogin uudessa kirjoituksessa katson peiliin ja pohdin, miten olen kehittynyt treenaajana.
Juoksu lajina tarjoaisi tietenkin mahdollisuuden ladella pöytään monenlaisia lukuja, jotka osoittaisivat kiistatta muutoksia parempaan päin. En kuitenkaan pidä isoa osaa aiempien vuosien datasta vertailukelpoisena, joten heitämmä nyt VO2MAXILLA vesilintua ja puhumma ihmisenä kehittymisestä.
Moni seuraavista seikoista taitaa olla kunnon kuntoilijoille ja ammattilaisille itsestäänselviä, mutta (kröhöm) kehitys edellyttää itsestäänselvyyksien hyväksymistä ja niiden kanssa kimppakyydin sumplimista.
Katso viikon ja kuukauden kokonaisuutta
Olen harjoitellut toukokuun alusta hyvin kurinalaisesti ohjelman mukaan. Yhden kerran olen korvannut pitkän juoksun pyöräilyllä ja muutamia harjoituksia siirtänyt toisille päiville menojen tai kisan takia.
Yllättävää ja opettavaista on ollut se, kuinka kevyitä monet harjoitukset ovat sekä datan että fiiliksen mukaan.
Aiemmin juoksemaan lähtö tarkoitti sitä, että juoksi pirun lujaa niin pitkään kuin ehti ja jaksoi.
Nyt 45 minuuttia lönköttelyä voi olla harjoitus ja hyvä sellainen.
Tärkeä oppi onkin se, että hyvä harjoittelu mahdollistaa enemmän harjoittelua. Intervallit vihaavat minua yhtä paljon kuin minä niitä, mutta silti seuraavana päivänä ei kolota ja voin vetää taas juoksutossut jalkaan.
Sillä ei myöskään ole väliä, jos vaihtaa pirullisen ja helpon treenin päikseen. Kunhan saa vaihdoksen jälkeenkin muut harjoitukset vedettyä.
Tärkeää on hoitaa kunkin viikon määrälliset ja sykealueelliset tavoitteet nappiin ja jatkaa tätä viikosta toiseen.
Nyt esimerkiksi toivun pienestä flunssasta ja yritän saada tämän viikon järkevästi kasaan, vaikka treenipäiviä on vähemmän kuin pitäisi. Juoksen siis yhden testijuoksun keskiviikkona, intervallin torstaina ja pe-su kaksi vetoa siten, että ainakin pitkä juoksu saadaan kunnolla pakettiin.
Ohjelma auttaa lähtemistä hirveän paljon
Ennen saattoi laiskottaa ja lenkille lähtö oli helppo lykätä huomiselle, koska "kuuntelin kroppaani".
Nyt olen jo maanantaina päättänyt, minä viikonpäivinä juoksen ja kuinka paljon. Päätös on jo tehty, joten sisäistä dialogia tahi jaakopinpainia ei tarvita. Lähden aina.
Kenties syynä on ohjelman tarjoama rakenne, kenties kannustava tavoite tai sitten näiden yhdistelmä.
Joka tapauksessa suosittelen ohjelmaa ihan jokaiselle lenkkeilijälle.
(Vaimo sanoo, että "sinulla nyt on epäinhimillinen itsekuri". Saanen olla eri mieltä; olen esimerkiksi esimerkillinen laiskottelija.)
Kisaaminen on ihan parasta
Treenaus synnyttää hirveän kisanälän. Uskon olevani elämäni kunnossa, mutta maraton häilyy valovuosien päässä. Ja samaan aikaan Strava-kansa joutuu katselemaan minun hikisiä, vanhoja ennätyksiäni mm. kympillä ja puolimaratonilla.
Kuntoa testaisi niin mielellään eri matkoilla, jotta pääsisi lyömään ennätyksiä pöytään. Ja lisäksi kuten viimeisessä kisaraportissa kirjoitin, kilvan juoksu on vaan pirun hauskaa.
Samalla eri sovellusten kuormituskäppyrät kertovat aika selvästi, miten kisailu vaikuttaa harjoitteluun. Iso rasituspiikkihän siellä köllöttää.
Hulluksihan tässä tulee!
Siispä: aion juosta kympin kisan elokuun lopulla ja lyödä kovaa ennätystä pöytään. Pari ehdokasta löytyy, joista valitsen paremmin aikatauluihin sopivan.
Omia aivoja tarvitaan
Koska pihinä miehenä en aio valmentajalle tai ohjelmistolle maksaa, noudatan treeniohjelmaa tarkalleen, mutta käytän omaa ja tekoälyä optimoinnissa.
Olen esimerkiksi ihmetellyt, miksi Polarin ohjelmassa on niin paljon zone 3 -treeniä ja miksi pisimmät lenkit ovat vain reilun parin tunnin mittaisia.
Olen lueskellut asiasta, seuraillut muutamia juoksuvaikuttajia ja keskustellut aiheesta ChatGPT:n kanssa. Vähemmän yllättäen ChatGPT tuppasi olemaan samaa mieltä kanssani, mutta pyysin sitä myös kritisoimaan nykyistä ohjelmaani, mikä oli hedelmällistä.
Muutan siis jatkossa harjoituksia siten, että osa pitkistä lenkeistä pitenee, osa keskilenkeistä hidastuu ja alan testailla maratonvauhtia pitkien lenkkien keskellä.
Ennustusten keskihajonta naurattaa
Viisaat juoksusovellukset seurailevat kaikkea dataani millintarkasti. Sen perusteella ne mittailevat ja ennustavat, miten nopeasti ehtisin 42,2 kilometriä juosta.
Katsotaanpa. Polar-sovellus, jolla on perusteellisin tieto harrastamisestani, kurkisti kristallipalloon ja arveli, että tulisin maraton-maaliin ajassa 3:01:00.
Ei paha.
Saisin kyllä painella maratonin keskivauhtia 4:17, joka oli karkeasti intervallitempo tänäisessä harjoituksessa.
Strava puolestaan luki teenlehdistä loppuajan 4:02:31. Tällöin vauhti olisi rennonletkeä 5:45.
Kaksi älykästä sovellusta, joilla on samat taustatiedot. Eroa vaivainen tunti.
Varmaan uskallan kovalla itseluottamuksella sanoa, että oikea loppuaikani lupsahtaa noiden kahden ajan väliin. Maratonvauhdistakin rakensin työehdotuksen. Palaan tähän myöhemmin.
Polarin ennusteet viettävät muutenkin väkevästi tieteiskirjallisuuteen: cooper 3300 m, 5k 18:50, puolimaraton imelä 1:26:30 ja niin edelleen.
Stravasta olen käyttänyt premium-versiota ilmatteeksi nyt kuukauden enkä aio siihen rahojani laittaa. Maksaisin tekoälyn latteuksista ja jostain hölöpölö-ennustuksista.
(Saatan muuttaa mieleni)
Päivän lenkki: Miksi hitossa pitääkin juosta?
Blogin nimi pyöri mielessä, kun ruhjoin helteessä intervalliharjoitusta.
Kuten kirjoitin yllä, alla oli pieni flunssa ja vain lyhyt testijuoksu edeltävänä päivänä. Menokunnosta ei siis ollut täyttä varmuutta.
Mutta lähteä pitää ja vaihtelun hengessä sovelsin itselleni 4 kertaa 1 kilometrin intervallin "maksiminopeudella", joka on kellossani "lujempaa kuin 4:19". Väleissä parin minuutin palautukset.
Mökkilomailen Keski-Suomessa (katso maisemakuva!), jossa on niin pirun kukkulaista, että päätin hinkata tasaisehkoa maantienpätkää edestakaisin.
No ei ollut helppoa! Mutta menin lujaa! Huutomerkki!
Kilometrit kirjattiin 3:58, 4:02, 4:10 ja 4:08. Hyvä tavoite olisi kiristää loppua kohden ja myös pysyä tarkemmin tavoitevauhdissa. Kello ei vaan valitettavasti tue tässä kovin hyvin, koska nopeusalueet pitäisi aina määritellä erikseen jokaista juoksua varten.
Mutta silti: Stravaan kirjautui uusi 1 kilometrin ennätys eli 3:56, viisi kilometriä sujahti noin 22:30 ja vedin harjoituksen loppuun. Hyvä minä!
Seuraavaksi pitäisi jaksaa pari tuntia köpövauhtia helteessä. Jos tuuperrun matkalla suu vaahdoten ja kualen, testamenttaan juoksualushousuni Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen laitoksen tutkimuskäyttöön.
Sää: Hellettä. Ugh.
Korvissa: Heviä: Kiuas ja Beast in Black.