Aika rientää ja maratonin alkuun on vajaat pari viikkoa. Samalla varsinainen harjoitusohjelma päättyi ja siirryn laiskot... keventelemään harjoittelua.
Aloitin harjoitusohjelmani virallisesti 27. huhtikuuta ja viimeinen lenkki ennen kevennetyn jakson alkua oli 7. syyskuuta. Se tekee siis 134 päivää eli 19 viikkoa.
Tuona aikana tein 68 juoksusuoritusta (ml. polkujuoksu ja juoksumatto), joiden yhteiskesto oli 72 tuntia ja yhteensä juostu matka 722 kilometriä.
Pyörä itkee kellarissa
Noihin viikkoihin mahtui myös hieman pyöräilyä, voimaharjoittelua ja painoliivikävelyä. Fillarointia on muuten kertynyt vähemmän kuin vuosiin, koska työmatkapyöräily on ollut vähäistä ja pitkät juoksut ovat vieneet pyörälenkeiltä ajan. Maratonin jälkeen pitää polkea muutama mukava pyöräkierros.
Jos kurkistelen pelkkiä kestävyysharjoitteita, treeniajasta 58 prosenttia vietin toisella sykealueella ja 22 prosenttia kolmannella. Jos ajatellaan vaikkapa Runner's Worldin suositusta, jonka mukaan zone 2 -harjoittelun osuuden pitäisi olla jopa 80 %, niin eihän se ihan nappiin mennyt.
Mutta taas toisaalta: nopeuskestävyyden parantaminen oli kiistatta tarpeen ja auttaa varmasti kisoissa sekä koripallokentillä.
Muuten: 1 tuntia 26 minuuttia ja 44 sekuntia maksimikestävyysalueella. Lääh puuh.
Tässä teille symboliikkaa. Kuvan Aurinkolahden Rantakympin maaliviivalta otti Jarno Alkio / Embryo Photography
Lisää tilastoja!
Ei tämä tähän lopu. Jos katsoo juoksulenkkien kilometrejä, niin juoksin 20 kilometriä tai enemmän 4 kertaa. Ja lukuisia kertoja 15-20 kilometrin välille. Muutaman hassun päivän jälkeen minun pitäisi juosta 30 kilometriä ja siihen vielä 12 kilometriä päälle.
Herättääkö huolta? Kyllä vain. Mutta täytyy luottaa siihen, että harjoitusohjelman tekijät tietävät asiansa ja että palautuneella kropalla juoksu tuntuu erilaiselta kuin kuormitetulla. Olen juossut 19 viikkoa putkeen niin neljästi viikossa siten, että juoksujen kestot kasvavat koko ajan.
Silti mieleen hiipii epäilystä, oliko ohjelma kuitenkin liian kepoinen. Etenkin kun olen päättänyt maratonilla seurata kaikin voimin 3:45:00-loppuaikaa juoksevaa jänistä. Kilometrivauhtia 5:19 kolme tuntia ja kolme varttia putkeen. Aah.
Onnistuin jo
Hetkeksi kyyninen juoksulätsä pois päästä: olen erittäin tyytyväinen harjoitteluun ja nykykuntooni. Jos se ei riitä maratonaikaan, johon haluaisin päästä, niin sitten sipataan ja juostaan hitaammin.
Olen kuitenkin:
-
juossut enemmän kuin koskaan aiemmin
-
tehnyt omaa enkkaa
-
osallistunut pariin kisaan
-
oppinut todella paljon harjoittelusta
-
elämäni parhaassa kunnossa
-
pääsääntöisesti pysynyt terveenä ja välttänyt loukkaantumiset
Ja mikä parasta, olen päässyt halvalla. Olen tehnyt pari hassua hankintaa (juoksuvyö, juoksuliiviin vesisäiliö, sukat, treenipaita SPR:n kontista, hitosti geelejä) ja maksanut pari kisamaksua. Toki laktaattimittaus maksoi paperirahaa, ja aion törsätä vielä oikein hierontaankin lähipäivinä.
Lähden suhteellisen luottavaisena maratonille. Moni huolenaihe-kirjoituksessa mainittu huolenaihe on osin hälventynyt. Olen muun muassa harjoitellut geelien litkimistä ja itseni rasvaamista sekä tietenkin valinnut tavoitevauhdin. Pääasiallinen huolenaihe on nyt enää se, jaksaako mies ja miten käy, kun on oikein vaikeaa.
Viikon lenkki: Uusi maratonvauhti -yritys
Otin jostain syystä lenkillä kuvan tästä helvetin lehmästä
Huolenaihe-blogissa kerroin maratonvauhti-kokeilusta, jossa painelin 5:05-vauhtia puoli tuntia. Olihan se... juoksu... mutta ei kovin lähellä tavoitevauhtia.
Sparrailin juuri pitkien juoksujen toteuttamista paljon ChatGPT:n kanssa, ja tuopa ehdotti ottamaan mukaan näitä maratonvauhtisia blokkeja ja nimenomaan sitä tavoitevauhtia eli 5:20.
Reilu viikko sitten juoksin 26 kilometriä siten, että mukana oli tunnin maraton-blokki, joka alkoi, kun olin ensin raahautunut tunti ja 20 minuuttia rauhallisempaa vauhtia. Nyt sunnuntaina tavoittelin vähän lyhyempää, mutta muutoin samanlaista settiä. Tarkoitus oli simuloida maratonkokemusta eli ensin väsyttää itsensä ja sitten juosta reipasta tahtia. Samalla tankkasin pienen geelin aina 20 minuutin välein.
Ja menihän se. Olen oppinut, että turhan tarkka vauhdin kyttäys vain stressaa aivoja. Siksi tähtäsin juoksemaan kolmannella sykealueella 50 minuuttia ja tirkistelemään kelloa karkeasti kilometrin välein.
Datavetoinen urheilija teki jättimokan ja unohti sykevyön kotiin, jolloin sykedata oli hieman epäluotettavaa ja vähän yläkanttiin. Tämä voi kuulostaa piiperrykseltä, mutta minua huonot lukemat vähän haittasivat. Myös korvanappien akku oli melkein tyhjä, joten varautumisesta tuli välttävä.
Nakutin kuitenkin kilometrit 14-20 melko tarkasti aikaan 5:20, mihin pitää olla tyytyväinen. Sen sijaan olotilat maratonblokin loppuessa aiheuttavat puhdasta kauhua. Olin penteleen väsynyt. Vielä kun cooldown piti vetää ylämäkeen kotiin, niin mielessä kävi maratonin vaihtaminen postimerkkeilymessuihin.
Vaan ei se mitään! ChatGPT sanoi, että kunhan keventelee, kaikki menee kisapäivänä tuosta vaan. Aion kevennellä... jotenkin. Käyn koristreeneissä, juoksen jonkun intervallin, jonkun helpon juoksun, ensi sunnuntaina vähän pidemmän lenkin. Maratonia edeltävällä viikolla vähennän kuormitusta vielä entisestään.
Yksi blogipostaus kuormittanee lukijoita vielä ennen kauden huippuhetkeä.
Sää: Kosteaa ja lämmintä kuin Sedulassa 2000-luvun alussa
Korvissa: Meinasin alkaa kuunnella dekkaria, mutta kuulokkeet kippasivat. Ihan lopussa ne olivat ehtineet latautua niin paljon, että sain motivaatiomusat soimaan.