Jos vastaus blogin nimessä esitettyyn kysymykseen kiinnostaa, vastaus kuuluu: juoksen koska koripallosalit suljettiin maaliskuussa 2020 koronan takia.
Minulla oli kyllä juoksukengät vuosia ennen koronakriisin alkua, mutta oikeastaan ainoa jakso, jolloin lenkkeilen edes jonkin verran, osui opiskeluvuosiini Tartossa noin 2004-2007. Tuolloin kävin erittäin epäsäännöllisesti juoksemassa huonokuntoisen kaverini kanssa. Joskus krapulassa.
Juoksu oli nykynäkökulmasta aikamoista hupitouhua: lenkit juostiin selvästi liian kovaa, niin että kaveri alkoi piiputtaa ja halusi kävellä välillä. Eikä matkakaan varmaan ollut viittä-kuutta kilometriä pidempi parhaimmillaankaan.
Osallistuin tämän samaisen kaverin kanssa kyllä kolme kertaa maastojuoksutapahtumiin, joissa juoksimme 10 km. Treenaamatta tietenkin. Vuonna 2008 aikani oli häikäisevät 1:12:18 ja sijoitus M21-sarjassa 112/122.
Vuonna 2009 pinnistin 1:02:06 ja 2011 peräti 57:37. Eli kehitystä tapahtui - jotenkin, treenaamatta - vaikka lähtötaso oli heikko. Kaikki tulokset löytyvät täältä.
Pienehkö kymmenen vuoden tauko
Suomeen muuton jälkeen lopetin juoksun kokonaan. Se on melkoinen harmi. Miten upeat juoksumaastot toisessa opiskelukaupungissa Jyväskylässä olisikaan ollut? Harjun maastot, lenkki Jyväsjärven ympäri, Laajavuori... Vain rakas puolisoni järkevänä ihmisenä juoksi Jyväskylässä.
Minä pelasin koripalloa. Saatoin pelata yliopiston vapailla treenivuoroilla kolmesti viikossa ja lisäksi päälle matsit kotikaupungin ikonisen seuran Jämsän Koripeikkojen kanssa ja satunnaiset treenit, joihin pääsin. Vaan eihän se kestävyyttä kehittänyt, kuten onnettomat juoksutulokset osoittavat.
Koripalloa jatkoin myös Helsinkiin muuton jälkeen ja höntsäilin säännöllisesti. (Erikoisjakso koripallosta on tulossa myöhemmin.)
Keuhkopotilas etsii juoksukenkiään
Sitten tuli korona. Sairastin rajun keuhkokuumeen tai vastaavan juuri ennen koronakriisin varsinaista puhkeamista Suomessa. Tauti saattoi hyvin olla koronakin, tuolloin ei vielä testattu. Hikoilin yössä kahdet lakanat läpimäriksi kuumeen takia ja olo oli melkoisen kehno. Siksi aivan viimeiset koristreenit ja -pelit ennen koronasulkua jäivät minulta väliin.
Kun olin lopulta mielestäni urheilukunnossa, mitään ei voinut tehdä. Olen harrastanut pienestä pitäen urheilua. Pentuna pelasin seurassa jääkiekkoa, jalkapalloa ja myöhemmin koripalloa. Organisoidun urheilun lisäksi pelasimme keskenään milloin mitäkin, sekoilimme urheilukentällä, hypimme korkeutta kotipihassa vanhoihin sohvatyynyihin (niska kiittää!) tai heittelimme pesäpalloa rintamamiestalon peltikatolle, josta se vieri palkitsevan ryminän saattelemana takaisin kopattavaksi.
Olin tottunut liikkumaan, ja yhtäkkiä se olikin mahdotonta. Hypin seinille. Monestakin syystä, mutta urheilun puute oli yksi sellainen.
Kaivoin kaapista vanhat Puma-lenkkarit (liian isot, ostin aiemmin aina numeroa, paria liian suuret kengät - en tiedä miksi), ja lähdin juoksemaan.
Hengissä takaisin
Juoksin taatusti toipilaana ja minulla taisi olla turhan paljon vaatetta päällä. Ainakin Jyväskylän Anttilasta ostettu harmaa-oranssi-musta tuulipuku taisi saada ulkoilutusta. Muistan lenkiltä rajun hikoilun Lassilan maastoissa, ja sen, että keuhkot pelasivat hyvin heikosti. Sykemittaria en tuolloin vielä käyttänyt, mutta veikkaanpa, että punaisella mentiin.
Olin kuitenkin hengissä takaisin ja muistin miten tyytyväinen olin. Sain liikunnan takaisin! Ehkä monet muistavat, mutta koronakriisin ollessa pahimmillaan, jopa samalle ulkokuntosalille meno muiden ihmisten kanssa tuntui vastuuttomalta. Juostessa sai ainakin olla yksin.
Hommasin vielä samana keväänä uudet lenkkarit (joista lisää suuressa kenkäextrassa), uudet kalsarit (kalsariextra tuloillaan) sekä sykemittarin ranteeseen. Viimeisin hankinta oli Polar M430, johon on kellotettu ensimmäinen juoksutreeni 26.5.2020. Silloin juoksin vajaat 9 kilometriä omaa silloista normivauhtiani 5:30.
Sykemittauksen aloittamisesta alkaen juoksu on vienyt mennessään. Juoksutapahtumat ja muutamat inspiroivat ihmiset ovat antaneet uutta potkua.
En muista edes kirjojen nimiä...
Ennen kaikkea juoksen siksi, että tässä harrastuksessa - toisin kuin yli 40-vuotiaana koripallokentällä - pystyy kehittymään. Olen nyt paljon parempi juoksija kuin 20 vuotta sitten ja voin kehittyä vielä paljon.
Miksi juoksen on muuten Karo Hämäläisen vallan erinomainen kirja hänen omasta juoksuharrastuksestaan. Oikeastaan muistelin, että Miksi juoksen olisi ollut Haruki Murakamin kirjan nimi, mutta sehän olikin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.
No, nyt on myöhäistä vaihtaa blogin nimeä. Molemmat herrat ovat oivia kirjoittajia ja myös juoksijoita. Juoksin muuten Helsinki Half Marathonin 2022 Karo Hämäläisen perässä, kun hän oli 1:55-ryhmän jäniksenä. Joten ehkä on sopivampaa lainata blogin nimessä häntä.
Vastaus "juoksen, koska koripallosalit olivat pari kuukautta kiinni ja vielä tässä vanhanakin kehittyy" on aika epätäydellinen, mutta kuten hyvässä kirjassa, ehkä blogin kokonaisuus pystyy avaamaan ajatteluani paremmin kuin yksi mietelause.
Päivän lenkki: Sinisellä mentiin
Toinen treeniperiaatteeni: treenaa niin, että se on kiinnostavaa ja kivaa. Yritän vaihdella treenimuotoja mahdollisimman paljon. Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään myös kurinalaista zone 2 -juoksua ja olen tullut siinä paljon paremmaksi. Kakkossyke-alueen köpöttely myös tuntuu hyvältä, jos sitä vertaa veren maku suussa -peruslenkkeihin vaikkapa viime vuoden puolelta. Tämä lenkki oli siitä hyvä esimerkki.
Juoksu tuntui kankeiden alkukilometrien jälkeen oikein sujuvalta, varsinkin kun pääsin kääntymään myötätuuleen Viikin Prisman tienoilta.
Jaloissa tuntui kyllä edelleen hieman sunnuntainen korismatsi, jossa tuli huhkittua isot minuutit. Ikävästi myös jalkapohjissa oli kipua, josta en nyt toivoisi mitään ilmiötä.
Viikin pelloilla oli lähes täysin kuivaa, mutta voissaastana, että oli pimeää. Tien juuri ja juuri erotti, kuoppaa ei taatusti olisi nähnyt, joten tuurilla vältin nilkkojen vääntelyt. Ei ihan kuunvalo riittänyt.
Säätila Selkeä, noin +5
Korvissa Harry Salmenniemen Varjotajunta
(Formaatti kehittyy, nyt myös säätietoja ja kirjallisuutta. Mihin kaikkeen tämä blogi vielä ameeboituukaan)