Näillä biiseillä selätät eri juoksutilanteet

Musiikki ja juoksu. Siinäpä ikoninen parivaljakko. Kun kuuntelee juostessa musiikkia, voi ajatella olevansa suosikkiartistinsa keikalla, josta juoksee helvetinmoista kyytiä karkuun pelätessään saavansa turpaan joltain kuulapäältä.

Kuuntelen musaa juostessa, ja vaikka soittolistani onkin yhä maltillinen minuuteiltaan, jokainen millisekunti soi väkevästi. Kaipaan musiikilta energiaa ja apua juoksuun. Välillä musiikki auttaa paljon, välillä se vain kyrsii.

Tässä kirjoituksessa suosittelen biisejä eri tilanteisiin ja epäsuosittelen yhtä kipaletta.

Omalle soittolistalleni pääsee useimmiten heviä, rockia sekä räppiä. Jotain epämiehekästä epätreenausmusaa kuten Arppaa, Oasista tai Vesalaa olen myös listalle lisännyt, mutta näiden toimivuus tiukassa paikassa epäilyttää.

Asiaan! Laitetaanpas tuosta ensin linkki soittolistaani.

Nimensä puolesta parhaiten juoksuun soveltuva biisi

Run like hell - Pink Floyd

Tämä progekiekautus päätyi soittolistalleni ihan hiljattain. Sain inspiraation käytyäni Drink Floydin mahtikeikalla, jossa tämäkin biisi tykiteltiin.

Kertsissä huudetaan RUN, RUN, RUN. Mikä sopisi paremmin juoksulenkille?

Biisin tunnelma tosin on synkkä, onhan kyseessä Roger Watersin sota- ja lapsuustraumojen purku The Wall -platalta. Kovin vetävä kappale ei ole rytmiltään, mutta joskus ihminen kaipaa juostessa myös ihan suullista ohjeistusta. No, juokse nyt, juokse.

Paras biisi peesaukseen

Imus - Gasellit

Itsestäänselvä valinta, mutta kansankynttilänä minun tulee valistaa ihmisiä, jotka pimeässä vaeltavat.

Biisissä räpätään muka juhlimisesta ja aktiivisesta elämästä, mutta yksi riimi kuuluu, että "yöhyvinvointi on yhteinen asia". Tällä tekijät pudottavat maskinsa ja kertovat ymmärtävänsä, että bailaus vaikuttaa negatiivisesti sykkeisiin seuraavan aamun pitkiksessä. Eli selvästi juoksukappale!

Räpissä on hyvä syke, hoilattavat ja muistettavat riimit, joita voi mykkäräpätä (ks. seuraava suositus). Ja kertsi auttaa jäljittämään edessä huohottavaa liian kovakuntoista senioria.

"Mä oon imus, he he, mä oon imus, hei"

Heh heh, mahdanko olla kohta.

Muistan muuten tarkalleen, missä kohden Aurinkolahden Rantakymppiä viime kesänä juoksin, kun tämä biisi soi. En ollut silloin kenenkään imus.

Paras biisi mykkäräppiin

Ruger Hauer - Täällä

Mykkäräppi: suun liikuttelu räppiriimien mukaisesti ääntä päästämättä, mutta muutoin ilmentäen tiukkaa asennetta mm. ilmeillen ja käsillä huitoen.

Parhaiten omalta soittolistaltani tähän tarpeeseen vastaa suomiräpin superkokoonpanon Täällä-biisi, josta löytyy hyviä riimejä erilaisiin juoksumielentiloihin.

"Ja hyvä ystävä lakimies soitti,

ne kuulemma leikkasi sen kädet poikki".

"Meni kahtia maa

eikä edes Ahtisaari sitä takas palloksi saa."

Eiväthän nämä ihan suoraan juoksuun liity, mutta tässä on sitä jotain, jota ilmehtiä kengänkärjilleen pimeällä lenkkipolulla. Ja sitten saa hävetä, kun koirankusettaja-Irma säikähtää yrmeäilmeistä huitovaa kipittäjää.

Paras biisi ylämäkijuoksuun

Iron Maiden - Run to the Hills

Jos lukija ei tätä arvannut, hävetköön. Okei, kenties Kate Bushin Running Up That Hill olisi ollut vahva 1B-veikkaus, mutta en ole katsonut Stranger Thingsiä, joten seh siitä.

Minulla on itse asiassa kaksi soittolistaa juoksuun, joista toinen on omani ja toinen on jonkun tuntemattoman tshekin (kansalaisuusoletus ei perustu yhtään mihinkään) Heavy Metal Classics. Jälkimmäisen valitsin hätätilanteessa, kun vakiolistani kyllästytti ja edessä oli tiukka mäkitreeni.

Listahan luki aatoksiani ja shuffle pyöräytti ylämäessä korviini Iron Maiden -klassikon intiaanien ja ratsuväen verikäräjistä. Täydellistä kuin punaviini Pirkka-colan kanssa!

Paras biisi hyvän askeltiheyden saavuttamiseksi

Foo Fighters - Monkey Wrench

Riittävän tiheä askeltiheys on monelle harrastejuoksijalle iso haaste. Jo varhaisina vuosina luin, että musiikki voi tukea hyvän askeltiheyden saavuttamisessa ja että Spotifysta voi löytää valmiita listoja tähän.

Nämä listat pitävät sisällään turhan paljon Disturbedia, Ghostia, Limp Bizkitiä tai muita iljettäviä dollaribändejä, joten en pysty niitä enää kuuntelemaan. Joltain listalta jäi taskuun kuitenkin Foo Fightersin varhainen hitti Monkey Wrench. Tätä on mahdotonta sanoa varmaksi, koska Spotify-listat elävät ja iso osa niistä on "Luotu minulle" eli algoritmi koettaa mielistellä ja muovailla.

Oli miten oli, biisiä kuuntelin jo aikanaan porukoiden Renault Lagunassa juuri kortin saaneena. Hyvin toimii edelleen, meno on reipasta ja nostattavaa.

Ja se askeltiheys: Wikipedian mukaan 174 bpm eli juuri harrastelijalle sopivassa rytmissä Dave Grohl lautasta hakkaa.

Paras biisi kun et jaksa kuunnella kenenkään höpinöitä

The Call of Ktulu TAI Orion - Metallica

Tämä menee hieman paniikkivalinnan puolelle, koska instrumentaalibiiseistä löytyisi paljon hevivalikoimaa ja miksei myös dance- ja house-puolelta, jota myös välillä kuuntelen.

Metallica ei toimi läheskään aina juostessa, ja valinnoissa pitää olla tarkkana, koska esimerkiksi balladit tai uudempi materiaali käy hermoille, kun sykkeet lyövät rajoittimeen.

Nämä muutamat instrumentaalikappaleet sopivat niihin juoksutilanteisiin, joissa inhimilliset äänet ovat alkaneet ärsyttää.

Huom! Suurelta muinaiselta on turha yrittää juosta karkuun. Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!

Epäsuositus: Vältä tätä laulua

Welcome to the Jungle - Guns 'n' Roses

Kun sippasin maratonilla, tämä oli viimeinen kappale, jota kuuntelin ennen kuin otin napit korvista Haukilahden satamassa. Tai niin ainakin luulen.

Musiikki kannustaa juostessa, mutta tuolloin se haittasi. Koetin kaivaa voimaa muualta, syvemmältä.

Muissa tilanteissa kuten vaikkapa lätkämatsissa tai Kuoreveden Marttojen kevätkonsertin introssa kyseinen kappale toimii hyvin. Ehkä se toimisi juoksussakin, mutta itselleni Tere tulemast viidakkoon on ikuisesti kirottu. En voi suositella muillekaan.

Päivän lenkki: Loskaa ja liukkautta

Talvi meni kylmissä merkeissä, mutta vesisade ja lämpö muutti tilanteen hyvin ripeästi helmikuun lopussa.

Olen juossut yllättävän mieluusti nastakengillä, joista kirjoitin täällä. Vanhat asicsit tuntuvat jalassa yllättävän napakalta ja neutraalilta, mistä olen tykännyt. Kokemus parani, kun irrotin yhden nastan, joka porautui keskelle päkiää.

Tänäänkin pistin nastakenkää alle, mutta pettymyksekseni liukkautta oli jopa liian vähän. Jouduin kilkuttamaan nastoilla märkää asfalttia. Voi ei, nastat kuluvat!

Olin varmasti ainoa ääliö, joka valitsi jäisimmät reitit ja puolijäisillä mieluummin loskan kuin asfaltin.

Lenkki itsessään oli kuutisen kilometriä mukavaa rauhallista lönköttelyä, koska säästelen kroppaa pariin korismatsiin.

Korvissa ei soinut musiikki, vaan kuuntelin Kari Haakanan Välitön uhka -trillerin viimeiset 10 minuuttia ja sitten koetin poimia ensimmäisiä keväisiä linnuin luikautuksia.

Vaan kevät tulee, eikä minun tarvitse enää näyttää pankkirosvolta kuten kylmillä keleillä.