Alkuun lupaus: tämän kirjoituksen jälkeen pidän hetken taukoa aiheesta "Olli ei pysy sykealueella".
Nooo... ainakin viikon.
Harjoitusohjelman kurinalainen noudattaminen ja oikealla sykealueella pysyminen on kuitenkin ollut sellainen kiroilun ja ahdistuksen aihe, etten voi välttää sitä. Ja olen saattanut löytää osaratkaisun tähän.
Alkuun vähän keittiöpsykologiaa. Olen aavistuksen tuuliviiri, jolla on harvasta asiasta vahvoja omia mielipiteitä. En myöskään usein jaksa "tehdä omaa tutkimustani" kuten jokainen kunnon keskiluokkalainen (sähköautoista, juoksujalkineista) tai MAGAlainen (kuulaskeutumisesta, rokotteista) tekee.
Keksin ennen vuodenvaihdetta, että paras pukeutuminen lenkille on mahdollisimman niukka. En muista mistä tämä tuli, mutta tämä Ylen videoklippi on yksi mahdollinen syypää. Tai sitten kyllästyin paksuun pukeutumiseen. Kävin shortsilenkillä muun muassa tapaninpäiväni, kun lämpötila sen salli. Olen tässäkin blogissa kehuskellut puolialastomilla juoksuillani pitkin kevättä.
Pellejuoksuja ja täydellisyyden hipomista
Toisaalta olen nyt keväällä tapellut jatkuvasti sen kanssa, että syke hyppää heti lenkin alussa ihan taivaisiin ja voi mennä parikymmentä minuuttia, että se laskeutuu sieltä maan pinnalla. Esimerkiksi tällä viikolla maanantain ja perjantain "keskivedot" olivat molemmat melkoista pelleilyä, kun en saanut sydäntäni lyömään haluttua tahtia. Vähän köpöttelyä, hidastelua, lisää köpöttelyä, kiihdytystä, jarrutusta, kiroilua, lisää köpöttelyä, kävelyä, manailua jne.
Helsingissä on muuten puhaltanut pohjoinen puhuri noin viimeiset 3211 päivää, joten vilpoista on ollut, kun olen jättänyt tuulitakin monesti pois päältä lenkille lähtiessä.
Fiksuimmat saattavat tässä vaiheessa jo arvata, mikä on ollut suuri keksintöni.
Keskiviikkona juoksin intervallit poikkeuksellisesti kuntosalin juoksumatolla. Sykeongelmat loistivat täysin poissaolollaan. Harjoitus oli itse asiassa paras pitkiin pitkiin aikoihin. Jouduin vääntämään vauhdin noin 4:20:een, jotta sain pulssin riittävän korkealle.
Funtsin ja funtsin, miksi harjoitus juoksumatolla sujui niin hienosti verrattuna ulkojuoksuihin Helsingin arktisissa tuulissa.
Olli miettimässä universumin sykemysteereitä.
NB! Blogini on muuten AI-vapaata aluetta, mutta itseni meemiyttäminen on sallittua. Varsinkin jos lopputulos on näin dimangia*
Holotna! Koriskenttien hikiseen tunnelmaan tottunut kroppani ei tietenkään lämpene kunnolla, jos keli on liian kylmä! Jos keho ei lämpene, veri pakenee kintuista ja sydän hakkaa entistä kovempaa. Katson sykelukemia - oh ei, olen ylirasittunut - ja hidastan vauhtia. Eivätkä lihakset lämpene vieläkään. Kierre on valmis.
En tietenkään päätynyt tähän lopputulokseen aivan omatoimisesti, vaan kysyin ChatGPT:n mielipidettä. Sehän sanoi, että "hyvä Olli, olet niin viisas ja varmaan oikeilla jäljillä. Kannattaa pukea enemmän ylle." Kiitos kiitos, samaa mieltä!
Olenko hidastunut?
Koetan siis pukea vastedes enemmän kledjuja yllleni, ainakin silloin, kun Helsingin sää ei salli t-paitaa. Eli noin 350 päivää vuodessa.
Siskonmies arveli, että sykeongelmani johtuisivat liiasta rasituksesta, mitä itsekin osin epäilen. Esimerkiksi maanantain juoksu tuli heti sunnuntain rankan pitkän vedon jälkeen. Ja perjantaina takana oli kova intervalli. Totta kai rasituksella on osuutensa, mutta pistetään nyt ensin lumppua ylle.
Data, eli Polarin köppänen running index, näyttäisi viittaavan siihen, että olen huonommassa kunnossa kuin ennen harjoitusohjelman alkua. Voi hyvin olla, että kroppa totuttelee neljään suhteelliseen raskaaseen juoksulenkkiin viikossa. Sitä oleellisempaa lienee kuormituksen hallinta.
Entäs ne otsikossa mainitut vyöt? Kuten kirjoitin yllä, olen aina vietävissä, joten ostin Polarin sykevyön, kun siskonmies käski. Hohhoijaa.
Päivän lenkki: Onnistunut pitkis, 16,94 km
Laitoin päälle: maratonkalsarit, kivat värikkäät sukat, uuden sykevyön, Kauneushoitola Onnentunne-t-paidan, ohuen juoksutakin, tuulihousut (en omista trikoita), hanskat, tuubihuivin ja lippiksen.
Eikä tullut kylmä! Eikä ollut sykeongelmia!
Kiersin taas Vanhankaupunginlahden, yllä kuvassa tunnelmia Herttoniemen kohdilta. Juoksussa ei ollut varsinaista ajamisen iloa - shoutout vanha ketku, hiihtomies Matti Heikkinen - vaan jalat olivat aika puhki.
Vauhti jäi melko köpöksi (ka 6:13), mutta niin oli tarkoituskin. Ihanat 1:21:00 kului toisella sykealueella. Koetan myös harjoitella tankkausta pitkien lenkkien yhteydessä ottamalla vähän geeliä ja juomaa joka lenkillä.
Onnistunut harjoitus hymyilyttää.
Sää: Juoksin illlalla, joten vauhdilla viilenevä. Ehkä viisi-kuusi astetta lämmintä. Mutta ilta oli hyvin kaunis.
Korvissa: Ryhdyin kuuntelemaan Killers of the Flower Moon -kirjaa, josta Scorsese on väsännyt leffankin. Hieman on raskassoutuista tavaraa, joten puolivälissä lenkkiä vaihdoin Spotifyn tuottamaan Batman-radioteatteriin. Ihanan lapsellista. Linnunlaulua kuuntelin monessa välissä.
Maija Vilkkumaa jää jollekin toiselle lenkille.