Juoksuharrastukseni alussa äänisisältöjen kuuntelu lenkkien aikana oli hyvinkin oleellinen osa harrastuksen vetoa. Juoksu tuntui tylsältä, ja sitä tuli ryydittää kirjalla tai podcastilla.
Koska olen kirjannut tähän blogiin aina kunkin lenkkini kuuntelut, lienee syytä puida hieman tätäkin osaa harrastuksesta.
Osaksi inspiraatiota antoi Dumb Runner -sarjakuvan/viihdeimperiumin hieno artikkeli I can't run without music, says man who labels self UNSTOPPABLE. Lämmin suositus Dumb Runner -brändille, jonka matskuja ilmeisesti hyvin paljon pöllitään tuolla internetin tyhmemmälle puolella, jossa kopiointi ja AI-moska vievät hirveästi ilmatilaa.
Osa 1: GEARI
Olen käyttänyt sportatessa viime vuodet Jabran Elite-sarjan nappeja. Ensimmäiset kunnon korvanappini olivat Elite Active 65t -mallia.
Ne ovat hoitaneet hommansa oikein hyvin ja toimivat varalaitteina edelleen. Akku vaan alkaa olla finaalissa. Istuvuus ei ole aivan optimaalisin, koska lenkillä nappeja pitää välillä ruuvata syvemmälle korvakäytävään. Putosivatpa napit korvasta juuri hiljattain pyörälenkillä, mutta ninjamaisilla reflekseillä pelastin tilanteen.
Jep, kuvassa on käytetty filtteriä, koska visuaalinen ilme oli muutoin liikaa "paskat Tori-kuvat"
Seuraava hankinta oli Jabra Elite 4 Active. Olin niihin alkuun hieman pettynyt heikon istuvuuden takia, mutta sittemmin korvani ovat kutistuneet tai napit paisuneet.
Heikkous on, että nämä Jabrat alkavat oireilla märkinä ja korvakäytäväni ovat urheilun aikana melkoiset hikiniagarat. Plop vaan ja nappi luisuu ulos korvasta.
Iso miinus myös siitä, että toinen nappi hiljeni täysin pari viikkoa sitten. Onneksi takuuaikaa oli vielä jäljellä, joten kärräsin Jabrat Giganttiin. Valmistajan politiikan mukaan hajonnut laite tulee toimittaa "huoltoon" ennen kuin tilalle saa uudet tai rahat takaisin. Koomista tilanteessa on, että minä en usko mihinkään huoltoon - kuka nyt parin kympin teknologiaa jaksaisi huoltaa - eikä uskonut Gigantin kaverikaan. Tuskin huoltofirmakaan kovin monta palaveria aiheesta pitää.
Olen ihan tyytyväinen juoksubloggaaja, jos saan tämän parin uudestaan käyttöön. Oli kyse sitten korjatusta nappiparista tai uudesta.
Osa B: Äänikirjat
Perheessämme on kulutettu paljon äänikirjoja, koska ne viihdyttävät lapsia automatkoilla. Jos en ihan väärin muista, aloitin äänikirjapalveluiden käytön aika lailla samaan aikaan kuin juoksuharrastuksen. Yritin faktatsekata tätä tulevia historioitsijoita varten, mutten löytynyt kovin hyvää dataa.
Olen nimittäin sniiduna miehenä käyttänyt kaikista tunnetuimmista äänikirjapalveluista ilmaiset kokeilujaksot. Ainakin Storytel on testattu, samoin Bookbeat. Taisin kokeilla myös Alman äänikirjapalvelua. Nyt käytössä on Nextory, lähinnä tottumuksesta. Tuskin se on parempi tai huonompi kuin kilpailevat ratkaisut.
Mitä korvissani on myhäillyt?
Nyt olisi muuten hieno mahdollisuus laittaa korkein kaunokirjallisuus framille ja vähän päteä!
Olen luvannut pysyä blogissa rehellisenä ja lisäksi minulla on huono muisti, joten lärpättelen nyt jotain mieleenjääviä enkä koeta kiivetä korkeakulttuurin norsunluutorniin.
Juoksuun sopivat kirjat eivät saa olla liian monimutkaisia, koska huomio tuppaa hajoilemaan juoksun aikana. Tykkäsin kovasti kuunnella Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema -trilogiaa. Luen jonkun verran scifiä, ja tässä viehetti mieletön mittakaava ja luova juoni.
Hauskasti muistan jotain kohtia kirjasta ja tienpätkiä, joilla hölkkäsin niitä kuunnellessani. Esimerkiksi kirjan kohta, jossa ihmiskunnan tiedemiehet ymmärtävät, että pahat alienit hyökkäävätkin satoja vuosia odotettua aiemmin, kytkeytyy mielessäni mäntymetsän varressa kulkevaan Hipodroomi-katuun Tartossa.
Totta kai myös Haruki Murakamin ja Karo Hämäläisen juoksuaiheiset kirjat tuli kuunnella lenkillä. Murakamin Norwegian Wood yhdistyy muuten lähimetsään ja varsinkin kohtaus, jossa päähenkilö syöttää kuolevalle miehelle kurkkua soijakastikkeessa.
Ai niin ja myös Karl Ove Knausgårdin Iltatähti-sarja on ollut monesti juoksulla mukana. Tykkäsin myös Gabrielle Zevinin nyyhky- ja nostalgiahenkisestä Huomenna, huomenna ja huomenna -romaanista.
Monenlaisia tietokirjoja korvissa on myös kaikunut. Parhaana saavutuksena pidän sitä, että kuuntelin Benjamin Grahamin klassisen sijoitusoppaan The Intelligent Investor. Tai siis parhaana ja parhaana: jäikö 1940-luvulla kirjoitetuista teoksesta hirveästi käteen? Osaisinko sijoittaa rautatieosakkeisiin tai sopiviin velkakirjoihin?
Osa III: Podcastit
Kepeä jutustelu sopii luonnollisesti paremmin juoksuun kuin sijoitusopas tai absurdi romaani.
Seuraan säännönmukaisesti vain muutamaa ohjelmaa.
Sporttipuolella kuuntelen Zach Lowen ja Bill Simmonsin NBA-horinoita. Näiden hyvä puoli on, että tuoretta kontsaa löytyy melkein aina. Harvoin jaksan kuitenkaan kokonaista jaksoa kuunnella.
Sen sijaan NBA-tuokion jaksot kuunnellaan aina loppuun. Tämänkin podin jotkut osat yhdistyvät tiettyihin tienpätkiin. Esimerkiksi muistelot Frederikin syntymäpäivähaastattelun sopimisesta paikantuvat Myllypuron keskustan tuntumaan.
Asiaohjelmista lämmin suositus - värma rekommenderande - Vikasietotila-podille, jossa yhdistyvät humööri, hyvä juontajien välinen kemia sekä asiantuntemus.
Amerikan mantereelta olen löytänyt kaverin suosituksesta RadioLab-yleispodin ja pseudotieteellisyydestä tunnettu Malcolm Gladwell viihdyttää Revisionist History -tuotoksellaan. Kunhan ei tarvitse faktatsekata. Siitä sivuvinkki podiin nimeltä If Books Could Kill, jossa käsitellään myös Gladwellia.
Sijoitushommeleissa kuuntelen innostuessani InderesPodia.
Muutamaan true crime -podiin olen myös haksahtanut, mutta niissä aiheettomat lupaukset käyvät pitkän päälle raskaiksi. Tykkäsin kovasti esimerkiksi Riku Rantalan MS Mysterystä, mutta kun paljon lupailtuja läpimurtoja ei ole kolmen kauden aikana tullut yhtään, maku alkaa mennä.
Ja näissä kaikki on aina hyytävää ja pysäyttävää.
Osa ~~~~: Musiikki
Musiikin valinta normaalitilanteessakin on riittävän hankalaa. Ennen juoksua harvoin maltan pohtia, olisiko tunnelmaan sopiva musiikki heviä vai teknoa.
Siksi käytän musaa pieninä annoksina, vain kaikkein tiukimmissa paikoissa, kun tarvitaan lisämotivaatiota. Yleensä silloin pistän päälle vakiolistani, jossa on raskasta musiikkia mukamas sopivalla askeltiheyden ja temmon yhdistelmällä.
Valitettavasti algoritmi pudottaa joukkoon välillä jotain kumman Ghostia tai Nickelbackiä, jolloin skip-ominaisuudelle on paljon käyttöä.
Vääränlainen musiikki demotivoi tehokkaasti. Muistan kuinka paljon vitutti, kun ensimmäisen puolimaratonini aikaan soittolista pyöräytti soimaan Kotiteollisuutta, Viikatetta tai jotain muuta sisu ja viina -heviä.
Korvat kaipaavat lepoa
Viime aikoina olen kuunnellut paljon vähemmän sisältöjä kuin aiemmin. Muutos koskee käytännössä tätä kevättä.
Ensinnäkin äänikirjapuolelta ei tunnu löytyvän mitään sopivaa. Tietokirjat ovat liian raskaita, kaunokirjallisuus on liian raskasta, elämäkerrat käsittelevät jotain kolmannen luokan julkkiksia, true crime on lapsellista...
Kokeilin kuunnella jopa Dan Brownia, mutta en kykene sentään viitosluokkalaisen tasoisiin mysteerisiin höpöhöpösisältöihin uppoutumaan.
Podcastit menevät välillä, musiikki aiemmin kuvatun mukaisesti vain inhottavissa harjoituksissa.
Usein kuuntelen kenkien läpsymistä asfalttiin ja rastaan laulua (vaikka vastustankin rastaiden ylivaltaa kevään äänimaisemassa).
Syitä tälle? Työn kuormittavuus vie aivokapasiteettia ja juostessa haluaa usein oikeasti vain nollata sen sijaan, että uppoutuisi johonkin monitahoiseen.
Selitys piilee ehkä siinäkin, että harjoittelen ensimmäistä kertaa tavoitteellisesti. Vaikka sykekellon ohjeiden seuraaminen ei varsinaisesti vaadi (edes minulta) hirveän monta kilotavua aivorammia.
Ja ehkä oikeasti vain arvostan rauhaa ja hiljaisuutta juuri nyt.
Päivän lenkki: Kierros Oslossa
Ah, pääsen leuhkimaan juoksulla ulukomailla. Otin mizunot käsimatkatavaroihin työmatkalle Osloon ja ehdin iltamyöhäisellä (22 jälkeen Suomen aikaa) lenkille.
Ruotsalainen kollega ja ultrajuoksusankari Fredrik tuli mukaan. Kiersimme noin 8 kilometrin lenkin Oslon merenrantamaisemissa. Ei valittamista maisemissa ja tuskin paikallisilla elintasossakaan.
Oslon oopperatalo
Munchia ja simaa
Pining for the fjords, eh
Juoksin muka ohjelman mukaan, mutta vauhti oli hitaampaa, leppoisaa kakkosvyöhykkeen meno.
Ensi viikolla edessä olisi kauden oikea päätavoite eli vuosittainen juoksukisa Viron maaseudulla. Kisaan 24.6. Etelä-Viron Rõugessa 9,2 kilometrin maastojuoksukisassa. Kauden päätavoite on tietenkin päihittää virolainen juoksukaveri.
Sää: Jatkuva myötätuuli ja parikymmentä astetta. Kyllä norskien kelpaa.
Korvissa: Juoksukaverin puhetta ja kaupungin ääniä.