Kauden 2026 suunnitelma on tässä 👇

Koirankakat, katupöly ja yli-innokkaat juoksuniilot kuten minä. Näistä on kevät tehty.

Hiihtelin dramaattisimmat lumensulamisviikot Ylläksen lumilla, joten missasin sen hetken, kun kevät jyräsi talven etelässä. Reissusta palattuani juoksukuume polttelikin jo 40 asteen tuntumassa, kun asfalttia, soraa ja polkua olisi tarjolla liukkaiden ja kylmien kuukausien jälkeen.

Samalla kun olen tahkonnut ensimmäisiä sortsi- ja kepeysjuoksuja, aivoissa on muotoutunut kauden 2026 juoksusuunnitelma - ainakin melkein.

Kaksi puolikasta on sama/eri kuin yksi kokonainen

Aion keskittyä tällä juoksukaudella parantamaan puolimaraton-ennätystäni. Miksikö? No ensinnäkin, pistin muut ennätykset uusiksi vuonna 2025, eikä täysmaraton ollut mitenkään hemaisevan mukava kokemus.

Kenties tämä on viiltävä väliteos suuren maratontaiteilijan kehityksessä. Ehkäpä kehitän lihaksistoani sopivalla tavalla pitkillä kovavauhtisilla treeneillä, joita puolikas vaatii, ja olen sitten vuoden päästä taas maratonhaasteen äärellä valmiimpana.

Tai sitten en vain tykkää maratoneista.

Aion juosta kaksi puolimaratonia. Toisen keväällä, toisen alkusyksystä.

Kevättapahtumaksi valitsin Keskuspuisto-Olari puolimaratonin, joka juostaan äitienpäivän aattona. Tapahtuma valikoitui lähinnä sopivan päivämäärän vuoksi - keväällä on paljon reissua & tapahtumaa.

Lisäksi tapahtumasivujen perusteella näyttää siltä, että paikalla on noin 15 juoksijaa, joten top-20-sijoitus on kiikarissa. Tuttuun tapaan myös amatöörimäisyys kiinnostelee.

Kauden pääkisa lienee Espoon Rantamaraton tai vaihtoehtoisesti Vantaan Maraton. Ensimmäiseen liittyy apina, joka pitäisi saada karistettua selästä. Espoon Rantamaraton kuuluu myös kerää kaikki -sarjaan Finnish Halfs, josta blogitoveri on kirjoitellut. Josko vaikka kiertäisi Suomea puolimaratoneja juosten.

Vantaalla puolestaan Suomen kovin urheilija Alisa Vainio juoksi viime syksynä SM-ajan, joten miksen minäkin?

Kisa yksi: Kevätuhri

Miksi sitten kahden juoksun strategia ja mitä tavoittelen toukokuun tapahtumasta?

Ensinnäkin viime kaudesta oppineena otan kovan kisaharjoitteen keväältä mittatikuksi ja harjoituskappaleeksi, jotta en lähde aivan sokkona kauden pääkisaan.

Juoksemalla täysillä niinkin kovan kisan kuin puolimaraton kesken harjoitusohjelman, rikkoisin luultavasti turhan paljon harjoittelurytmiä. Koetan siis asettaa itselleni suhteellisen konservatiivisen tavoitteen, esimerkiksi 1:45:00, kun ennätykseni kahden vuoden takaa maastojuoksusta on 1:48:00.

Ei no mutta nyt alkaa jo kaduttaa moinen surkea tavoite. Ehkä kuitenkin 1:42:00 tai 1:40:00 tai tai tai...

Joka tapauksessa: kova harjoitus, kohtalainen ennätysparannus ja hyvää fiilistelyä matkasta ja lajin helppoudesta.

Juoksun helppoutta voi vähän verottaa, että aion käydä kiskaisemassa vain viikkoa aiemmin Etelä-Virossa Postitien juoksun, joka on kahdeksan kilometriä pitkä. Siellä täytyy vetää kovaa, koska en voi pilata kotimaani mainetta ulkomailla. Ja: palkkioksi saanee virolaiseen tyyliin herkkuja sekä ilmaisen pääsyn Maantiemuseoon!

Käväisen muuten samalla reissulla myös tohtori Vassilin pakeilla pistämässä sykealueet kohdilleen! Odotankin sitä raporttia mielenkiinnolla, koska kunnon pitäisi olla selkeästi kovempi kuin kesäkuussa 2025.

Kisa kaksi: Syksyn sävel

Tästäpä en osaa sanoa vielä mitään. Haaveilen 1:3X:00 alkavasta ajasta, mutta aikaa kisaan on vielä hirmuisen paljon. Siitäkin syystä toukokuun alun kisa tuottaa perin arvokasta dataa.

Täysillä on kuitenkin tarkoitus painella!

Väkkärät välikisat

Minulla on Google Notesissa alaotsikon "fun" alla "muutama" muu juoksukisa, joihin mielellään menisin aikataulun ja harjoitusohjelman salliessa.

Virossa juoksen kesä-heinäkuussa ainakin yhden lyhyen (5-10 km) kisan petratakseni vauhtia ja vauhtikestävyyttä. Aurinkolahden Rantakymppi elokuun puolivälissä kiinnostelee, jos vaikka voittaisin taas arvonnasta tuopin keskiketterää.

Pähkähullu Nuuksio Night Trail kiinnostaisi erityisen paljon, mutta se juostaan alle viikko Espoon Rantamaratonin jälkeen ja viikko ennen Vantaan maratonia. Taitaa jäädä siis taas väliin.

Myös kotiseutukisa Viikin Viitonen, josta olen nähnyt vain muutaman hassun Facebook-päivityksen sekä paluu kotiseudulle -kisa eli Haaga Run herättävät kisaintoa. Molemmat juostaan lokakuussa.

Ja enköhän yritä jonkun parkruninkin saada mahtumaan kalenteriin! Ja Cooperin testi kiinnostaisi!

Fiksuimmat pystyvät ehkä jo tästä lukemaan, että menohaluja olisi vähän liikaakin.

Päivän lenkki: Kymppi helppoa, muttei ollut helppoa

Harjoittelusta tullee paljon puhetta, kun pistän ohjelman pyörimään - käytän kenties Garminin omaa coach-ominaisuutta tai investoin johonkin maksulliseen ohjelmaan kuten Runnaan.

Toistaiseksi säästelen harjoitteluhöpinöitä, mutta viimeiset puoli vuotta olen yrittänyt treenata noin viidesti viikossa koripallo ja juoksu yhteenlaskien.

Tähän viikkoon eivät koripallotreenit mahtuneet elämän vuoksi, joten olen juossut maanantaina kevään ensimmäisen helpon polkujuoksun (ah, ihanaa) ja tiistaina rennon vauhdikkaan 5 x 3 minuuttia intervallin, jossa riuhdoin kovempaa kuin kelloon asettamassani ohjelmassa olin määritellyt. Minuahan ei edes minä pidättele!

Hikinen maisemakuva viime viikon golden moment -lenkiltä

Tänään torstaina olikin sitten helppojen kilometrien keruupäivä. Ainoa ongelma oli, ettei tuntunut juoksu helpolta tai erityisen mukavalta. Ehkä kinttuja painoi eilinen kevyt ulkopunttisaleilu. Juoksin Myllypuron, Vartiokylän, Kontulan ja Kurkimäen lähiöitä kierrellen vajaat 10 kilometriä hyvin rauhallista tahtia.

Hyvää: pumppu löi mukavan rauhallisella frekvenssillä. Keskisyke 120 ja maksimi vain 136 eli kirkkaasti pk-alueella. Tunti pk:ta plakkarissa siis.

Huonoa: kaikki muu

Sää: +5, vilakka tuuli, jota tehokkaan pelkurimaisesti reittivalinnoilla puijasin

Korvissa: Fall of Civilizations Podcast - uusi löydös, jossa on hyvät fibat ja miellyttävää kerrontaa. Lisäksi Kari Haakanan jännäri Kunnian hinta. Kun Kari kirjoittaa, Olli lukee.