Inhoan keskiviikkoja. Aiemmin suhtauduin keskiviikkoon neutraalisti, mutta tilanne on muuttunut hissukseen kevään ja alkukesän aikana.
Keskiviikko on nimittäin intervallipäivä. Polarin minulle suunnittelema umpitylsä harjoitusohjelma haluaa, että vetäisin intervalliharjoituksen joka keskiviikko aina syyskuun 10. päivään asti.
Koskapa Polar-ohjelmistossa on omat puutteensa, kaikki harjoitukset ovat sykeperusteisia. Intervallissa juostaan 3 tai 4 vetoa, joiden kesto on neljästä kuuteen minuuttia. Vetojen aikana olisi tarkoitus roikkua neljännellä ja viidennellä sykealueella.
Hyi saatana, sanon minä.
Mainittakoon, että olen laittanut sykealueet kellon vakioasetusten mukaisesti eli en oikeasti tiedä, mikä on todellinen maksimisykkeeni ja miten lähelle sitä näissä harjoituksissa pääsen/joudun.
Neljäs sykealue kulkee minun tapauksessani välillä 148-166. Esimerkiksi viikko sitten intervalliharjoituksessa vedin niin maksimeilla, että mietin jo hissipuhetta pyhälle Pietarille. Silti kellotin vain 162 eli en ollut edessä maksimisykealueella.
Periaatteessa näyttää hyvältä, mutta herramunvereni miten pahalta se tuntuu
Sykevyön hankinnan jälkeen huippulukemien saavuttaminen on ollut hankalaa. Vyö näyttää rekisteröivän keskimäärin matalampia lukemia kuin pelkkä kello eivätkä huiput ole niin korkealla.
Moni seikka hiertää - seuraa valitusta
Yllä olevaa lukeva asioista jotain ymmärtävä ihminen varmaan pyörittelee päätään. Voiko juoksua vielä typerämmin harjoitella? Sykealuetreeniä tietämättä omia sykealueitaan tai kynnysarvoja, tsk tsk tsk.
M'tiedän ystävät, m'tiedän.
Mutta! Lasken sen varaan, että kun juoksen paljon ja pitkään hitaasti sekä sotken joukkoon muunlaista juoksua, kuten esim. demonien keksimää kidutusmetodia eli intervallia, jotain hyvää varmaan tapahtuu.
Ai niin, tässä piti valittaa.
Uudet Nike-kengät tuntuvat pirun pahalta. Kun juoksen yli puoli tuntia, päkiät kipeytyvät. Lasken sen varaan, että jalat totuttelevat vielä hiilikuitulevyn kovuuteen. Ei varsinaisesti lisää iki-ihanan intervalliharjoituksen miellyttävyyttä, että jalkapohjat huutavat hoosiannaa.
Seuraava valitusaihe: Miksi minun pitää asua mäen päällä? Tänään juoksin neljän intervallipätkän sijaan 2 x 14 minuutin vetoa, joihin olin räpeltänyt vaihteeksi nopeusalueen. Se oli 4:45-4:20 eli melkoisen leviä. Sain juostua molemmat pätkät tavoitteen mukaisesti, vaikka maasto oli melko mäkinen ja flunssasta vähän tukkoisuutta jäljellä.
Mutta tietenkin jälkimmäinen pätkä päättyi hirveään ylämäkeen ennen loppusuoraa kotiovelle. Kraah kärsimystä!
Missä tulokset?
Nyt on itketty ja valitettu. Ehkä seuraavaksi pitäisi jiekailla. Olen nimittäin kärsimätön eikä kevään suhteellisen intensiivinen treenikausi näy vielä missään. Miksei?!
Minua riepoo, että juoksuvauhdissa ja -kestävyydessä ei näy ihmeempää kehitystä. Juoksu ei tunnu paremmalta eikä data ole eri mieltä.
Toki jos valmentajaltani kysytään, olen laiska luumu enkä "saavuta tavoitteitani". Valmentaja Polar Flow antaa säännönmukaisesti minulle 0/3 viikon harjoitteiden suorittamisesta paitsi viime viikolla sain kolme tähteä.
Polar kritisoi sitä, etten saavuta haluttuja minuutteja oikeilla sykealueilla. Sen jätän omaan arvoonsa mm. yllä luetelluista syistä, VAIKKA on tosi vaikeaa sietää sitä, ettei noudata ohjeita. On nimittäin mukavaa olla mieliksi ohjelmalle.
Running index -rypäs oikeahkon suuntainen
Kun katselee viimeisimpien juoksujen tilastoja, ne näyttäisivät olevan samassa ryppäässä. Vertailussa on running index, joka ottaa huomioon nopeuden, sykkeen ja matkan keston (tms).
Kolmen kuukauden juoksujen running index
Toukokuun lopussa näkyy flunssapätkä tyhjänä ja ennen sitä juoksujen pisteet ovat melkoisen levällään. Nyt ilahduttavaa on, että viimeisimmät juoksut osuvat tasaisesti samaan ryppääseen.
Mukavaa on, että selvästi keskiarvon alapuolelle jääviä notkahduksia ei ole - paitsi että tajusin juuri, että aiemmat notkahdukset ovat luultavasti maastojuoksuja, joissa vetelen tuolla kalliojyrkänteillä.
Eniten huumoria revin saman tieteellisen running index -näyttäjän ennustuksesta. Sen mukaan juoksisin maratonin aikaan 3:07:00 eli semmoista rapsakkaa 4:27-kilometrivauhtia. Cooperin kipittäisin 3200 metriin. Ei taida tapahtua.
Päivän lenkistä olen jo kertonut, joten se osio jää nyt pois blogikirjoituksesta. Pahoittelut, armas lukijakunta. Joudutte katsomaan sään fmi.fi ja korvissa ei ollut mitään, koska unohdin kuulokkeet kotiin.