Kaikki valmista kauden huipennukseen

Maratonin lähtölaukaus pamahtaa noin 36 tunnin päästä ja suoritus pyörii päässä koko ajan enemmän. Paras tapa purkaa jännitystä lienee blogipostaus. Tai sitten ei.

Menneet kaksi viikkoa olen tosiaan harjoitellut ihan kevyesti. Viime viikolla repäisin käymällä koristreeneissä, mutta onneksi muistin treenien alkuajan väärin ja 1,5 tunnin treenit jäivät 50 minuutin mittaisiksi. Sen lisäksi olen juossut kaksi ihan kevyttä intervallia, tunnin kevyen juoksun sunnuntaina ja tänään hölkkäsin puoli tuntia.

Tuntuu aika erikoiselta treenata näin vähän. Erikoista on myös se, että kroppa ei tunnu erityisen levänneeltä, vaan kintut ovat yhtä jumisia kuin treeniviikkojen aikanakin. Ja tämä siitä huolimatta, että kävin hieronnassa etureisiä avaamassa. Ehkäpä jaloissa vaan voima uhkuu kuin raivo härkä!

Varusteet valittu

Facebookin algoritmi pukkaa minulle jo ties kuin monetta kuukautta putkeen juoksusisältöjä. Yksi vaikuttajista, joiden videoita fiidiini ilmestyy, on näpsäkän näköinen naisjuoksija - ja ilmeisen kova menijä - joka kulkee somenimellä Fashion Runner.

En osaa hänen juoksuvaatteidensa muodikkuutta kommentoida, mutta itse olen totaalisen Unfashionable Runner. Aion panna maratonille samat hikiset ja kusiset kamat, joissa olen juossut jo monta vuotta.

Päähän menee Asics-lippis, jonka sain arvontapalkintona noin 15 vuotta sitten. Siinä on imenyt sisäänsä vuosien varrella niin paljon hikeä, että kuivana ja koppuraisena se täyttäisi heittämällä rakennuskypärien EN 397:2012 -sertifikaatin vaatimukset.

Täydellisempää lippistä saa etsiä. Suolaraidat hoikentavat.

T-paita olkoon luotettava tummansininen Craft, jonka sain isältäni karkeat 20 vuotta sitten. Paidasta löytyy foto muun muassa täältä.

Housuiksi kelpuutan Karhu-shortsit, jotka ostin aikanaan Jämsän Citymarketistä, kun piti päästä kaverin kanssa puupaneloidulle punttisalille eikä ollut mitään treenikamoja mukana. Myös tästä hankinnasta on jokunen vuosikymmen vierähtänyt.

Ehkä kyseessä on taikausko - koripalloilijat ovat tällaisia - mutta juuri tällä paidalla, lippiksellä ja huosuparilla olen onnistunut monissa kisatapahtumissa peräjälkeen. En uskalla vaihtaa.

Kalsongit ovat kommando-mallia, joita hehkutin täällä ja kompressiosukat ostin kesällä juoksuvälinekaupasta Virosta. Nämä ovat siis ehdottomasti uusimmasta päästä välineistöäni.

Kenkien valinnan kanssa kipuilin pitkään, mutta juoksen peruslenkkareillani, koska Nikejen käyttö olisi liian riskaabelia. Mizunoilla on juostu Stravan mukaan jo 600 kilometriä, joten sisäänajo on toden totta suoritettu. Eiväthän ne myös mitkään vauhtikengät ole, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei nyt ole.

Heitän juoksuliivin päälle, jotta geelit, puhelin, korvanapit etc. mahtuvat näppärästi mukaan.

Tankkausvatulointia

Nyt kun treenit ovat olleet tehtynä jo pari viikkoa, olen käyttänyt vähiä aivosolujani maltodekstriini- ja elektrolyyttivatulointiin sekä maratonaamun yksityiskohtiin.

Suunnitelma on ottaa lähes jokaisella huoltopisteellä, joita on 11, hörppy vettä ja ennen sitä energiageeli. Juomaa en aio kantaa mukanani, vaikka liiviin lötkönpullon voisikin ottaa.

Lisäksi aamiaisen lisäksi koetan vetää elektrolyyttijuoman aamulla kramppien ehkäisemiseksi. Ja yksi geeli naamaan ihan lähtöviivalla.

Jos minä tästä selviän, voi olla, etten halua enää koskaan nähdä geeliä. Edes hiuksissa.

Kaiken kaikkiaan yritän välttää yliyrittämistä tankkauksien ja litkujen kanssa. Vetelen huomenna pastaa, kisa-aamuna aika tavallisen aamupalan ja luotan siihen, että maltodekstriini ja fruktoosi kantavat.

Muita tehtyjä ja tekemättömiä valmisteluja

Lähden kisaan rasvattuna. Kokeilin vaseliinihommia pari viikkoa sitten ja sillä mennään. Nännien päälle vedän teippiä. Luotan yksityiskohdissa tähän kirjoitukseen.

Lataan korvanapit ja urheilukellon sekä vaihdan sykevyön pariston.

Mitä en ole tehnyt? En ole vielä suunnitellut kotoa lähtemistä ja julkisten käyttöä millilleen. Voin luvata, että teen tämän neuroottisella tarkkuudella, koska haluan olla ajoissa paikalla. Käväisen huomenna hakemassa numerolapun, joten voin katsoa maisemia samalla.

Toinen tekemätön asia: en ole tehnyt kunnollista soittolistaa. Minulla on vain 45 minuutin soittolista, jota käytin kympin kisassa, mutta se kaipaa täydennystä. Kokeilin pari vuotta sitten puolimaralla kuunnella jotain podia, mutta se meni kyllä aivan harakoille.

Mitkä ovat fiilikset?

Olen hyvin tyytyväinen, että pysyin loppuun asti terveenä ja pääsen todella lähtöviivalle. Tässä lauseessa on muuten melkoinen manauksen mahdollisuus, koska onhan tässä vielä tunteja aikaa kompastua portaissa tai saada ruokamyrkytys.

Yhä edelleen matkavauhti ja oma kestokykyni ovat melkoinen arvoitus ja epävarmuuden lähde. Strategia on tosiaan juosta 3:45-jäniksen perässä, kunnes kuolo korjaa tai saavun maaliin.

Voi hyvin olla, että putoan kelkasta jossain 30 kilometrin jälkeen. Mutta jossain mielen perukoilla ajattelen, että ehkä saavutan tavoitteen suhteellisen vaivattomasti. Eihän 5:19 ole vauhti eikä mikään...

Varmasti vaikeita hetkiä tulee, kun ei ole koskaan noin pitkää kisaa juossut, mutta tyhmä optimismi suojelee.

On myös ollut todella hieno kokemus asettaa kunnon tavoite juoksukaudelle ja pyrkiä johdonmukaisesti sitä kohti. Tunnen sielunveljeyttä ja -siskoutta Tokiossa parhaillaan painavien yleisurheilijoiden kanssa.

Edeltävä lause ei muuten ollut (pelkkää) sarkasmia, vaan ihan oikeasti ymmärrän huippu-urheilijoita nyt hieman paremmin. Jos jonkun tyhmän syyn takia lauantain kisa menisi pieleen, voisi olla itkussa pitelemistä. Toki minä voin aina ilmoittautua vaikka viikon päästä uuteen maratoniin, mutta huippu-urheilijoiden kokeiluikkuna aukeaa paljon harvemmin.

Olo on malttamaton.

Päivän lenkki: Viimeinen rupsuttelu

Viimeinen juoksulenkki ennen maratonia oli kevyt viiden kilometrin puistohölkkä, joka kesti puolisen tuntia. Tein muutaman nopeamman pyrähdyksen lenkin aikana.

Olo oli takkuisen tukkoinen, mutta eikös kenraaliharjoituksen kuulukin olla vähän kehno. Ehkä edellisen päivän kevyt punttitreeni vähän painoi jaloissa... vaikka teinkin salilla melkein pelkästään käsiä... tekosyyt alkavat loppua... aaaaaaa...

Sää: Täydellinen syyssää, lämmintä ja miellyttävää. Lauantaiksi ennustetaan myös ihan hyvää keliä. Pieni sade on mahdollista, mutta 17-18 astetta lämpöä.

Korvissa: Olen kuunnellut viime aikoina Arttu Tuomisen Verivelka-dekkaria. Ihan kunnollista kamaa, hieman erilaista kuin normaalit rikosromaanit.