Kaikenkarvaiset juoksukenkäni

Tarvitsen epätoivoisesti hiilikuitulevyllä varustettuja superkenkiä, jotka parantavat aikojani 0,6 % ja tarjoavat webbivertailujen mukaan "tehokasta menoa kaikissa nopeuksissa ja matkoilla".

Altistuminen erilaisille juoksusisällöille alkaa käydä lompakolle. Harkitsen tosiaan vielä yksien juoksutossujen ostoa ja olen käynyt kuolaamassa kenkämaailman ei nyt ihan ferrareita, mutta keskihintaisia bemareita.

Alle puoli vuotta sitten ajattelin, että muutamalla kenkäparilla tästä hommasta selviää, vaan niin mieli muuttuu. Jos pitäisi löytää ratkaiseva mielenmuuttumispiste, niin se tapahtui kenties huhtikuussa Tokoinranta parkrunin aikaan.

Kuulin kun joku minua nopeampi ja tyylikkäämpi sanoi toiselle minua nopeammalle ja paremmalle, joka taisi voittaa koko kisan Brooksin perus Ghost-kengillä, että "juoksuun tulee eri tavalla iloa, kun hankit hiilikuitulevyä jalkapohjan alle". No minähän hankin.

Vaan millaista kenkää kaapista löytyy tällä hetkellä ja miksi olen juuri nämä ostanut?

Vanhat markettikengät saivat titaanilonkat

Aivan ensimmäiset juoksukenkäni olivat "jotkut Pumat", joilla kihnutin menemään 2010-luvulla. En muista, mistä ne ostin ja millä perusteella, mutta nauhat piti vetää äärettömän tiukalla, jotta ne eivät luistaneet jaloissa. Liian suuret siis.

(Surkean) kuvan Asicsit hommasin Kannelmäen Prismasta koronakriisin aikoihin, kun palasin juoksuhommiin. Malli on Gel-Pulse 11, ja valintaperusteena toimi - wkrsft? Oletettavasti nappasin kengät, jotka tuntuivat hyvältä jalassa, mikä ei ole huono ostoperuste.

Näin jälkikäteen kengät eivät olleet täysosumaostos, mutta kyllä niillä juoksi. Kun syksyllä kokeilin popoja pidemmän tauon jälkeen, aika kamalalta ne tuntuivat ja jalat kipeytyivät. Toki geelit ovat menneet viidessä vuodessa betoniksi, ja kengät ovat roskiskunnossa.

Kevään iljanneaikaan otin kaverin McGywer-vinkistä vaarin ja ostin Puuilosta irtonastat, jotka käänsin Ryobilla kengänpohjiin. Näillä zombikengillä voi hätätilanteessa yrittää juosta oikein liukkailla keleillä, mutta ehdin kokeilla nastajuoksua vain kerran ennen kuin jäät sulivat. Ota sateenvarjo mukaan ja sade loppuu, eiksnii?

Testilenkillä pito tuntui kummallisella tavalla pitävältä, mutta samalla liukkaalta. Askel liukui jotain senttejä eteenpäin jäällä, mutta ilmalentovaaraa ei ollut. Tuskin rautahammaskengät tässäkään muodossa kovin suurta kilometrimäärää enää keräävät.

Polkukengät alelaarista

Nämä polkujuoksukengät hyvin todennäköisesti pelastivat minut murtuneelta lonkalta, nilkalta tai kallolta. Ostin nämä Nike Pegasus Trail 4:t hieman ennen viime syksyn Nuuksio Night Trailia, joka juostiin erittäin märissä olosuhteissa.

Ilman kunnon pitopohjakenkiä olisin täysin varmasti kaatunut märällä reitillä, joten ostos täytti paikkansa pelkästään sillä. Ja vaikka alussa mainitsemani super- tai vauhtikenkien hankinnan voi kyseenalaistaa, näille on todella tarvetta. Kilometrejä kertyy hissukseen, mutta varmasti.

Kengät löytyivät Eastonin Intersportin alehyllystä 80 eurolla, mikä mahtoi ärsyttää myyjää, joka oli tarjonnut minulle monta paria tuplahinnalla.

Pidän kaikesta, jonka saa alennuksella ja näistä myös. Tuntuma maahan on hyvä, kengät ovat kevyet ja näyttävät hyvältä. Pieni istuvuusongelma sivuttaissuunnassa on ainoa nalkuttamisen aihe.

Hangosta Petsamoon -luottokengät

Aah... voiko jalkineita rakastaa? Ihan muina carriebradshaw'na (hikisenä versiona) sanon, että kyllä voi ja rakastan näitä sinisiä petojani.

Mizuno Wave Rider 25 -pari korvasi Asicsit ehkä vuonna 2022 ja sen jälkeen jokainen juoksun tarjoama elämys on saavutettu näillä. Stravan mukaan kilometrejä on kertynyt lähes 1200, joten kengät lähestyvät eläkeikää. Kantapää on kulunut puhki ja päällikangas uhkaa revetä auki jostain saumasta. Itse asiassa taidan kaivaa näille haudan kirsikkapuun alle, kunhan superkengät kotiutuvat urheilukaupasta.

Nämä juoksutossut ostin XXL:stä, jossa myyjä skannasi jalkapohjani ja kyseli vähän tarpeistani. Olin tuolloin käynyt juoksutekniikkakurssilla, jossa kuulin, että askeleeni vähän töksähtää maahan osuessa. Siksi korostin askeleen rullaavuutta, ja myyjä suositteli Mizunoa.

EN OLE KATUNUT.

Kengät istuvat kuin liima ja rullaavuus on kohdillaan.

Tätä ostosta olen katunut

Koska tykkäsin Wave Riderista niin paljon, kuningasajatukseni oli ostaa identtinen pari netistä. Valitettavasti olin myöhässä ja Wave Rider 25 oli jo hävinnyt verkkokaupoista. Törmäsin sitten taas alennuksessa olevaan Wave Rider 27 -popopariin, jonka ostin jalkaan kokeilematta.

Virhe. Vaikka kengät ovat samaa numeroa kuin edelliset, ne tuntuvat isommilta ja kilisevät-kolisevat jaloissa. Kenties lesti on leveämpi tai jotain, mutta istuvuuden kanssa tappelu kesti pitkään.

Nyttemmin kengillä jo juoksee, ja mallin hyvät puolet alkavat näyttäytyä. Varmasti käytän näitä päivittäisissä juoksuissa pitkään, mutta legendastatusta en tälle parille myönnä.

Tulevat superkenkäni

Aion siis hankkia kengät, jotka sopisivat vauhdikkaaseen juoksuun ja joilla voisin kisajuoksut vetäistä. Olen sovittanut Saucony Endorphin Speed 4:ää ja liian isoja Hoka Rocket X kakkosia.

Lisäksi Nike Zoom Fly 6 ja Asics Magic Speed kiinnostaisivat, mutta kokoja on vaikea löytyy, kun jalkani ovat kuin nelosluokkalaisella.

Tiedoksi @Phil Knight: tässä olisi nyt hyvä paikka kaupalliseen yhteistyöhön!

Päivän lenkki: Koripallo on rankkaa

Kirjaan päivän lenkiksi lauantain pitkiksen, kun hinkkasin 1:47:00 toisella sykealueella kiertäen Ramsinniemeä ja Vuosaarta. Pitkät helpot lenkit tuntuvat nykyään helpoilta ja miellyttäviltä, kun intervalleja odotan yrjön maku suussa. Niin kai sen pitäisi mennäkin.

Viikon kiinnostavin data kertyi, kun mittasin ensimmäistä kertaa koristreenien kuormittavuutta sykevyöllä. Tulokset eivät yllätä: parin tunnin koristreenit kuormittavat kroppaa paljon enemmän kuin pitkä, kevyt lenkki.

Polarin simppelin kardiokuorma-arvion mukaan koristreenit rasittavat kehoa noin 40 % enemmän kuin suunnilleen yhtä pitkä lenkki. Täytyy siis ripotella korista mukaan valikoiden, jotta palautuminen pysyy hallinnassa. Tällä viikolla jätin yhden tylsemmän lenkin pois koripalloilun vuoksi.

Sää: Sateen jälkeinen aamupäivä, auringonpaistetta +14. Täydellistä.

Korvissa: Inderes-podi, joka käsitteli Helsingin pörssin varainhoitoyhtiöitä.