Maratontreenauksen kuuluisi olla blogini keskeinen aihe, mutta itse 42 kilometristä en ole juuri kirjoittanut. Nyt kirjoitan.
Kuten olen aiemmin julistanut, debytoin syksyllä maratonilla. Kokemattoman päässä pyörii siis tuhat ja yksi huolta ja murhetta. Listaan tässä kahdeksan satunnaisessa järjestyksessä.
1. Miten kovaa minun pitäisi juosta?
Aika perusjuttujen äärellä ollaan. Tiedän olevani hirveän kilpailuhenkinen, joten "pelkkä maaliinpääsy" ei todellakaan ole järkevä tavoite, koska lähtölaukauksesta alan kilpailla.
Minun täytyisi siis keksiä jokin riittävän kunnianhimoinen, mutta sopivan realistinen aikatavoite, jotta pääsisin kisaamaan, mutta toisaalta pääsisin maaliin.
Tohtori Vassilin laktaattitestin, ChatGPT:n löpinöiden ja puolimaratonennätyksen perusteella arvelisin voivani juosta maratonin aikaan 3:45. Se tarkoittaisi 5:20 kisavauhtia 42 kilometriä putkeen.
Espoon Rantamaratonilla loikkisi sopivasti jänis juuri tätä vauhtia.
Alempana lisää siitä, onko tämä tavoite realistinen.
2. Vältynkö hiertymiltä?
Tätäkin aihetta olen sivunnut aiemmin. Muun muassa nivuset ja jalat lienevät riskialueita enkä pysty yhtään ennakoimaan, miten hirveältä melkein neljän tunnin rupeama tuntuu.
Tarkoitus olisi juosta ainakin kolmen tunnin lenkki priimavarusteissa, jotta tähän saisi tuntumaa.
Erikoista erityisesti palliosastolla on, että joskus sama kalsonki voi tuntua pumpulin pehmeältä, kun taas välillä jalkovälissä hinkkaa juustoraastin. Mitä löytyy nivusista 20.9.?
3. Osaanko niellä?
Hommasin kesähelteitä varten juomaliiviin selkään laitettavan litran vesirakon. Itse maratonilla en sitä tietenkään roudaa, mutta letkusta juominen on minulle liian vaikeaa.
Käytännössä joka toinen hörppy meinaa aiheuttaa tukehtumisen.
Maratonilla juon juomapisteiltä, ja tukehtuminen olisi pieni pettymys: nestehukka uhkaisi ja jänis karkaisi.
Nielemispuolelle lipeää myös hiilihydraattitankkaus. Sitä tuskin ehdin järkevästi harjoitella. Hirveä määrä geelejä taskuun ja tuurilla maaliin.
4. Millä kengillä juoksen?
Maratonia varten hankkimani Nike-kengät eivät istu jalkoihin tai jalat eivät istu Nikeihin. Hiilikuitulevy lienee liian jäykkä. Mizunoilla olen löntystellyt jo 450 kilometriä eivätkä ne oikein kisajalkineet ole.
Käytännössä varmaankin kokeilen Zoom Flyta pitkällä lenkillä elokuun aikana, ja jos hommasta ei tule mitään, juoksen Mizunoilla.
Uusia kenkiä en varmasti enää uskaltaisi ajaa sisään.
5. Mitä jos teknologia pettää?
Ketkä väittävät, että juoksu ei ole välineurheilua, ovat väärässä. Hyvin merkittävää ketutusta synnyttää kisan aikana, jos urheilukello, sykevyö tai korvanapit alkavat venkoilla tai akku jostain tyhjenee.
Järkyttävin katastrofi olisi, jos en saisi maratonia tallennettua vyön tai kellon simahtamisen takia.
Ei dataa - ei elämää.
6. Miltä seinään juoksu tuntuu?
Henkistä kanttia koetellaan jokaisessa juoksutapahtumassa, kun juostaan äärirajoilla. Samaten kovat vauhtiharjoitukset, joita olen vetänyt, pistävät sitkeyden koetukselle.
Mutta miltähän tuntuu olla pirun väsynyt, kun matkaa on jäljellä vaikkapa 18 kilometriä? Kestääkö pääkoppa?
Haluaisin ajatella, että RESILIENSSINI on hyvällä tasolla, mutta tosiasia on, etten tiedä. Vedän kyllä tyhmänä itseni piippuun treeneissä, vitosella tai kympillä, mutta nyt mennään kartoittamattomalle alueelle.
7. Tuleeko kakka housuun?
Tarkempi pohdinta ei liene tarpeen, mutta pitkä fyysinen rasitus laittanee vatsan koetukselle ja taas pudottiin jäniksen vauhdista.
8. Voiko kramppien läpi juosta?
Pitkässä juoksussa kramppeja todennäköisesti tulee. Minulla lihaskouristukset ovat perinteisesti olleet melko tuhoisia, varsinkin jos ne osuvat pohkeisiin.
Jalkani eivät ole itse asiassa krampanneet kertaakaan kevään tai kesän aikana, harjoituksessa tai levossa. Mutta jos maanvyörymäkramppi tulee, voiko siitä tosiaan selvitä juoksemalla?
Päivän lenkki: Kokeilin maratonvauhtia
Maratoniin on 46 päivää, ja olen ihmetellyt, milloin niitä pahoja juoksuja tulee. No eipä niitä Polar-valmentaja ole tielleni asetellut, joten sävelsin sellaisen itse.
(Oikeasti tämä ei ole tämän päivän juoksu, vaan eilisen, mutta haluan flexata pitkällä harjoituksella. Tänään palauteltiin painoliivin kanssa.)
Tavoite oli juosta 45 minuuttia toisella sykealueella, 30 minuuttia "maratonvauhtia" ja sitten 55 minuuttia toisella sykealueella. Lenkin kesto oli Polar-valmentajani määrittelemä, mutta tuon nopeamman pätkän sävelsin väliin itse suuren kielimallin avustuksella.
Maratonvauhti oli harjoituksessa kiinteä vauhtialue, jonka alaraja oli 5:10 ja yläraja jossain 4:40 tienoilla. Kuten tuossa yllä kirjoitin, 3:45-tavoiteaika vaatisi vauhtia 5:20.
Tiedostin kyllä, että hitaampi vauhti olisi ollut parempi, mutta vauhtialueiden säätäminen oli liian raskasta laiskalle.
Lähdinpä sitten. Juoksin taas kerran Vanhankaupunginlahtea ympäri, ja kiihdytys alkoi sopivasti Kalasatamasta pohjoiseen suunnatessa.
Vauhtiharjoituksen lopulla syke nousi lähelle 160:tä, mikä erittäin todennäköisesti olisi kestämätön taso maratonilla. Painelin puolessa tunnissa 5,9 kilometriä ja keskinopeus oli peräti 5:05.
Liian lujaa. Sen osoittivat myös ennen ja jälkeen -osioiden keskinopeudet. Ennen vauhtipätkää keskivauhti oli 5:52 ja sippimiehenä loppuosiota lyllersin 6:20-tahtia.
Olen hyvin huono säätelemään omaa vauhtiani, eikä tuo urheilukellokaan siinä hirveän hyvä ole. Kunhan värisee kädessä.
Hyvää: juoksin 22,3 kilometriä ihan mukavaa vauhtia Huonoa: suhteessa liikaa rasitusta tuli eikä tuo maratonvauhtikokeilu ollut ihan onnistunut
Tällä viikolla koetan mahduttaa kalenteriin yhden vielä pidemmän juoksun rauhallisemmalla temmolla. Jos lähelle kolme tuntia hölkkäisi.
Sää: Ei ihan hellettä, mutta melkein. 23-24 astetta ja suoraa auringonpaistetta aamupäivällä. Selittänee osin juoksemisen vaikeutta.
Korvissa: Yksi osa If Books Could Kill -podia ja lisäksi uutena löytönä The Wargame -podcast, jolle välitön suositus. Mitä jos venäläiset hyökkäisivät Britanniaan? Sky Newsin tuotannossa kokeneet poliitikot pelaavat sotapeliä, jossa panokset ovat kovia.
Kuvituskuva Kalevan kisoista, joita olen katsomassa lauantaina. 3000 metrin esteiden kaverit juoksivat kovempaa kuin 5:05. Keulassa kisojen tuplamestari, Keski-Suomen oma poika Eemil Helander