Tämä ei todellakaan ole "näin voimaharjoittelet ollaksesi hyvä juoksija" -postaus, mutta koska ennen päivän lenkkiä kävin punttisalilla, kirjoitan siitä.
Kuten aina, lienee syytä aloittaa antiikin Roomasta.
Aloin käydä salilla samaan aikaan kun hormonit alkoivat mahdollistaa seurapelit ja lihaskasvun eli yläasteella. Taattuun teinityyliin salilla tehtiin penkkiä ja haukkaria.
Sillä linjalla on jatkettu. Käyn kuntosalilla erittäin päämäärätiedottomasti, pääasiassa turhamaisuussyistä. Haluan näyttää hyvältä ilman paitaa. (Taas kirjallisuusviittaus btw)
Kolmen gurun opetukset
Edes y-yläkroppaan en ole saanut (=viitsinyt hankkia) ihmeempiä vinkkejä koskaan. Olen opiskellut salihommia kolmelta gurulta, yhteensä noin 3 tuntia koko elämäni aikana.
Guru 1: Joku hullu skappari
Armeija-aikana sekopäisimmän maineessa ollut luutnantti tai yliluutnantti piti varusmiehille lyhyen kurssin punttisalilla. Muistan siitä pari asiaa: ojentajia tehdessä taljassa kannattaa huolehtia vartalon jäntevyydestä JA hullun skapparin mielestä paras voiman, liikkuvuun ja notkeuden tasapaino oli aerobic-naisilla. Mahtaako sitä lajia enää kukaan harrastaa?
Guru 2: Linnakundin treenioppaan kirjoittaja
Jostain syystä käsiini tarttui vuosia sitten kirja nimeltä Linnakundin treeniopas tai saliopas. Sen kannessa kuulapää tekee hauiskääntöjä lekaharkoilla. Varmaan itse opus löytyisi helposti netistä, mutta en halua saada omituisia verkkomainoksia...
Kirjan vinkeistä en muista mitään. Sori guru!
Guru 3: Toveri Tero
Oikeasti asiantunteva guru, kaverini Tero, antoi Tarton yliopiston salilla muutama vuosi sitten kuumia vinkkejä maastavetoon ja varmaan kyykkyynkin. Ohjeet ovat yhä käytössä.
Mitä teen salilla?
Tästä alkaa tulla teema tässä blogissa, mutta salilla höntsäily riippuu paljon fiiliksestä. Normaalisti yrittäisin tehdä vuorotellen jalkoja ja ylävartaloa, mutta viime aikoina tahti on ollut niin epäsäännöllinen, ettei tässä ole oikein järkeä. "Hei, tein kolme viikkoa sitten yläkroppaa, nyt onkin jalkapäivän vuoro."
Kesällä kun ulkona tulee liikuttua enemmän, yläkropan saa kohtuuhyvin hoidettua ulkokuntosalilla, joita on nykyään kiitettävän paljon.
Sisäsalilla olen tykännyt viime aikoina tehdä siis jalkoja - ja alakropan voimantuoton voisi ajatella tukevan juoksuakin. Saatiinhan tästä donkey bridge pystyyn!
Erityisesti pidän jo mainitusta maastavedosta sekä viime aikoina myös farmarikävelystä. Perinteinen jalkakyykky ei ole oikein maittanut, koska usein on fiilis, että jossain venähtää tai poksahtaa, jos sitä yrittää. Myös fysioterapeutit - tuo ihmisryhmä, jonka ohjeet otetaan innoissaan vastaan ja unohdetaan noin kahdessa päivässä - ovat suositellaan kaikkea muuta. Esimerkiksi romanialainen/bulgarialainen askelkyykky on nyt ohjelmassa.
Eniten käyn Myllypuron Liikuntamyllyssä, mutta toisinaan myös Latokartanon liikuntahallin salilla tai Tapanilan MosaGymillä. Etenkin Liikkamylly on tietenkin erinomainen ja edullinen paikka, jos onnistuu välttämään ruuhkat.
Tänään näytin teinipojille treenauksen mallia Liikuntamyllyssä: penkkiä ja haukkaria.
No onko tässä nyt mitään juoksukytköstä?!
No öö jaloilla juostaan ja jos treenaa jalkoja, ehkä siitä on apua. Ja toki aika, jonka käyttää voimaharjoitteluun on poissa kestävyysharjoittelusta eli fiinisti sanottuna voimaharjoittelu on osa liikuntaharrastukseni kokonaisuutta.
Ja luonnollisesti punttisali kytkeytyy vahvasti korisharrastukseen, jossa on apua siitä, että ei ole ihan kärpässarjalainen ja ponnistuksessa on ytyä.
Varmasti jos juoksu olisi vielä tavoitteellisempaa, saliharjoittelua pitäisi optimoida sitä varten. Juuri nyt pumppaan kuitenkin rautaa kuten 153-senttinen Olli seiskaluokalla ja samoista syistä.
Että näyttäisin hyvältä ilman paitaa.
Päivän lenkki: Lyhyehkö laahautuminen
Laitoin Mizunot jalkaan iltakasilta pitkähkön työpäivän ja salitreenin jälkeen. Lisäksi olin vetänyt melkoisen taco-annoksen pari tuntia ennen starttia sekä noin 500 kalorin arvoisen baklava-mällin juuri ennen.
Odotukset eivät olleet siis korkealla enkä asettanut mitään tavoitetta. Koska viikonloppu menee ihan muissa hommissa, ajattelin vain saada muutaman kilometrin alle. Se onnistui.
Kaikki muu tuntuikin sitten aika kauhealta. Lonkankoukistajat kipuilivat, selässä juili eikä juoksu tuntunut hyvältä kuin ensimmäisessä alamäessä.
Positiivista: ensimmäisten minuuttia sykepiikkiä ei tullut ja sain tosiaan ne kilometrit kasaan.
Sää: Lippiskeli, tuuleton, puolipilvinen
Korvissa: Jalkojen läp-läp-läp, keuhkojen huh-höh-huh-höh sekä Itä-Helsingin epäorgaaninen taustahumina.
Bonuksena lähes livekuvaa lenkiltä, pimeyden keskeltä
Blogialustan asettama yhden megan rajoitus tiedostokoolle aiheuttaa tiettyjä haasteita giffien käytölle...